Ilo syntyy pienistä asioista

 

Tänään keskiviikkona on tuulinen päivä. Elämme juhannusviikkoa ja ilma on sellainen kuin sen pitääkin juhannuksena ollakin, lämmin ja tuulinen. Olen aina rakastanut tuulta. Jo lapsuudesta muistan kuinka kotimme pihapiirissä olleet koivut ja erityisesti haavat pitivät omaa kohinaansa. Ei liene sattumaa, että meidänkin talon makuuhuoneitten puoleiselle seinämälle istutettiin aikanaan pylväshaapa.

Juhannus oli merkittävä juhla myös lapsille. Se oli se viikonloppu, jolloin äiti osti kokonaisen limsakorin kellarin lattialle. Jokaiselle riitti 6 pulloa. Juomat sai nauttia haluamassaan tahdissa. Koko alkukesän rannalle porukalla koottu kokko odotti polttajaansa. Jännitimme, mitä sääennusteet kertovat. Saako sitä polttaa vai ei? Luulen, että kulovaroituksista huolimatta kokko poltettiin aina. Lapsia pidettiin tietoisesti jännityksessä. Makkaraakin syötiin enemmän kuin normaalisti. Muistanette vielä Camping –lenkin maun suussanne.

Kirkon kasvatustyössäkin vietetään kaksi vuotta ilon teemalla mm. leirejä. Mistä syntyy lapsen aito ilo tai voiko sitä esim. leiriohjelmalla korostaa jotenkin erityisesti? Olen itsekin tässä valmistautumassa ensi viikon koitokseen tyttöjen ja poikien kanssa. Ilo syntyy yhdessä olemisesta ja yhdessä tekemisestä. Pelit, leikit ja vaikkapa laulut voivat olla vahvasti tukemassa tätä teemaa, mutta tärkeintä lienee se, että jokaista huomioidaan ja kannustetaan. Tässä työssä palkinnon voi saada iloisista ilmeistä tai naurunremakoista. lapsia ei voi huijata tässäkään asiassa.

Tässä iässä huomaa kuinka ilo ei aina ole se päällimmäinen olotila. Monenlaiset huolet ja murheet taistelevat elintilasta. Pitää jatkuvasti muistuttaa itselle sitä, kuinka myös paha olo voi tarttua toisiin. Tänä päivänä saan kuitenkin iloita vaikka terveydestä, vastapestyistä matoista, kasvimaasta tai vaikkapa omien lasten iloista ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Tuuli edustaa minulle ilman puhdistautumista ja uuden elämän syntymistä. Isot aallot rannalla sekoittavat vettä ja puiden huojuessa ja rankkasateen piiskatessa ajattelen, että nekin puhdistautuvat ja kokevat selviytyvänsä mistä vaan. Laulutuuli -kirjassa lauletaan: ”Anna hymyn tehdä siltaa, jos kieltä osaa et. Anna hymyn tehdä siltaa, tunteet löydät lämpöiset” Ei tarvita sanoja, ilmeet, eleet ja pieni hymy voi riittää.

 

Jyrki Kiukkonen

Jätä kommentti

*