Joulunahdistus

Minulla ei ole sitä. Taivaan kiitos.

Joskus sitä on kyllä ollut pikkuisen, mutta kerron siitä myöhemmin.

Meidän perheessä lapsuuden joulut olivat mahtavia. Isä oli juuri kuollut, se ei ollut mahtavaa, vaan se, kuinka äitini otti elämän haltuun. Hän teki töitä suhteellisen pienellä palkalla kylällämme sijaitsevassa kunnalliskodissa. Työ oli kolmivuorotyötä; raskasta ja sisälsi paljon mm. yövuoroja. Meitä oli neljä sisarusta. Vanhin sisko oli jo niin vanha, että hän pystyi huolehtimaan meistä. Kouluaikaan menimme iltapäivähoitoon läheiseen naapuritaloon, jota kutsuimme ansaitusti ”pullataloksi”. Talon isommat lapset jaksoivat leikkiä meidän kanssa ja keksivät mielekästä aktiviteettiä.

Äiti rakasti jouluja. Hän leipoi, koristeli, teki himmelit, kynttilät, jäälyhdyt ja muut. Kun joulu lähestyi, vaihdettiin liinat pöytiin, ja siinä samalla tunnelma nousi nousemistaan. Jopa joulusaunan vasta oli pakasteessa odottamassa aattoiltaa. Kun vähän kasvoimme, meidän tehtävänä oli velipojan kanssa hommata kuusi taloon. Se ei ollutkaan mikään helppo homma tuolla mäntyvaltaisilla jäkäläkankaalla. Jossain vaiheessa keksimme ruveta itse kasvattamaan kuusia tontin reunalla ja se ongelma ratkesi. Harrastan sitä muuten edelleenkin omallakin tontilla.

Seitten se huumaavin asia eli lahjat. En voi vielä tänäkään päivänä ymmärtää sitä, miten äiti onnistui aina yllättämään meidät lahjoilla. Pieni palkka ei riittänyt, vaan siihen liittyi valtava määrä ylimääräistä työtä jäkälä- ja marjametsissä. Kaikesta aistimme jo lapsena sen, kuinka tärkeää äidille oli lahjojen antaminen.  Ne piilotettiin yleensä kunnalliskodin alakertaan, sinne, minne uteliaitten lasten pääsy oli kielletty. En rupea erittelemään lahjoja sen kummemmin, mutta ne olivat tarkkaan harkittuja ja arvokkaita. Onneksi saimme antaa myös jotain tuosta takaisin sitten myöhemmin.

Kun omat lapset olivat pieniä, näihin aikoihin suosituinta kirjallisuutta olivat erilaiset kauppojen lelukuvastot. Sovittiin, että rasteja voi laitella mieluisten juttujen kohdalle. No niitähän riitti. Me valistuneina vanhempina tietysti mietimme kestävää kehitystä ja ekologisuutta. Puulelut olisivat olleet paras vaihtoehto, mutta valitettavasti siinä asiassa joutui tinkimään. Tunnelman rakentaminen on jäänyt perintönä äidiltä, kuten myös perinteet liittyen kirkkoon ja hautausmaalla vierailuun. Musiikki on aina ollut tärkeä osa joulua, ja se jos mikä on virittänyt meidät tunnelmaan.

Tällä hetkellä ei joulu ahdista tippaakaan. Tiedän, että me kahdestaan teemme joulun valmistelut niin kuin aina ennenkin, ja se joulun tunnelma syntyy vaikka siitä omasta kuusesta ja musiikista. Lahjojakin saatamme muutaman ostaa, tarkkaan harkittuja ja arvokkaita tietenkin.

Jyrki Kiukkonen, nuorisotyönohjaaja

Jätä kommentti

*