Aikuiset eivät kuulu rockfestareille – menkää Suviseuroihin!

Taisi olla Facebookissa ajatukseltaan jotenkin tämän kaltainen kopio yleisönosastokirjoituksesta (aitoudesta vaikea sanoa):

”Miksi te vanhukset (yli 30-vuotiaat) tulette rockfestareille? Menkää Suviseuroihin!”
No, kyllä sinnekin mennään.

Tästäkin kesästä näyttää tulevan kaikenikäisille ja -laisille tarkoitettujen maallisten ja hengellisten kesäjuhlien kulta-aikaa. Tuntuu siltä, että kaikki mahdolliset tapahtumat järjestetään juuri kesällä ja heikoimmille saattaa aiheutua ahdistusta siitä, ettei pääse osallistumaan kuin murto-osaan tapahtumista. Niin paljon kaikkea, ja niin vähän aikaa…

Säästä me osaamme puhua aina, ja sehän se luonnollisesti vaikuttaa tapahtumien kävijämäärään. Turun Ruissalossa järjestetty Ruisrock teki uuden yleisöennätyksen. Viikonvaihteen aikana festareilla juhli 100 000 kävijää. Tähän meren äärellä pidettävään tapahtumaan varataan liput hyvissä ajoin ja sinne mennään lupasipa säätiedotus mitä tahansa.

Rääkkylän Kihaukseen osallistui väkeä edellisvuotta vähemmän. Ainakin lehtiotsikon mukaan sää ei suosinut kansanmusiikkitapahtumaa. Seinäjoen Tangomarkkinoilla puolestaan kävi 100 000 tangonystävää, mutta siellä lauletaan ja tanssitaan sisätiloissa.

Kesän hengellisistä juhlista saa eniten julkisuutta vanhoillislestadiolaisten vuosittain eri puolella Suomea järjestettävät Suviseurat. Joka vuosi yli 70 000 ihmistä kerääntyy Herran sanan ääreen lähes 200 hehtaarin seura-alueelle. Tällainen sitoutuminen ja yhteisöllisyys on kunnioitettavaa. Siis se, että he pysyvät uskollisina perussanomalle, Herran sanan julistamiselle sekä yhteen kokoontumiselle.

Olen ymmärtänyt suoraa lähetystä Suviseuroilta kuunnellessani, että seurojen perusrunko rakentuu maallikkojen pitämistä Raamattu-luennoista. Luennot tai saarnat ovat esittämistavaltaan ja sisällöltään maanläheisiä ja ymmärrettäviä eikä niihin haluta eikä tarvitse ladata opillista tietämystään. Puheet ovat enemmänkin Raamatusta kertomista kuin sen tulkitsemista.

On lohdullista, että hengelliset kesäjuhlatkin keräävät väkeä runsaasti. Syksyn koittaessa hengellisiin tilaisuuksiin osallistumisen arki näkyy kuitenkin lohduttomammalta: etenkin kirkossakävijöitä on vähän.

Kesä on kesä, se on selvä. Silloin on tietenkin enemmän aikaa keskittyä itselle tärkeään tapahtumaan pidemmäksi aikaa. Syksyn arjen kiireet vievät herkästi ajatukset muualle.

Mitä enemmän kirkon sanoma ja kohde halutaan segmentoida eli kohdistaa erilaisiin ja useasti myös pieniin ryhmiin, helposti unohdetaan tai pidetään itsestäänselvyytenä se peruskävijä, joka vielä tulee sunnuntaisin kirkkoon.

Ihminen kaipaa erityisesti pysyvyyttä eli pysyviä ja muuttumattomia arvoja, ja tämän me saatamme helposti unohtaa. Ihminen ajattelee liikaa sitä mitä pitää muuttaa eikä sitä, mitä pitäisi vahvistaa.

isä Harri Peiponen

Kirjoittaja työskentelee pappina Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa. Aiemmin hän on työskennellyt mm. tiedottajana ja arkkipiispan sihteerinä Suomen ortodoksisessa kirkollishallituksessa

 

Kommentit

  • Liisa

    Onkohan piispatkin jättäneet raamattunsa
    lukematta?-Kirkossa pitää olla jotakin pyhää
    ja psyvää -Hihhuilla saasitten vestareilla joka
    sitä kaipaa.-Kirkko on kriisissä ja se ei korjaannu
    Homojen vihkimisillä -Päinvastoon!

Jätä kommentti

*