Elämme aikaa, jossa helposti ollaan kaiken aikaa hukassa, Tämä koskee erityisesti nuoria, joilla ei ole elämänkokemuksen antamaa selkänojaa ratkaisuilleen. Silloin some-maailman jatkuva nopea infopommitus ja ”kavereiden” mitä ihanimmat hienoa elämää uhkuvat postaukset täyttävät ja sekoittavat pään. Tänä päivänä myös kokeneiden ja pitkällekin opiskelleiden aikuisten on vaikea erottaa totta tarusta. Valeuutiset ovat tätä päivää ja niillä koetetaan vaikuttaa ihmisten mieliin. Esimerkkinä vaikkapa taannoiset USA:n n presidentin vaalit, joiden tuloksiin sanotaan meidän itäisen naapurimme koettaneen disinformaatiolla vaikuttaa. On siis oltava tarkkana ja varuillaan, ettei meitä viedä kuin pässiä narusta.
Miten sitten voimme yleensäkään jatkuvassa ja mittavassa vaikutteiden ristitulessa nähdä, mikä on tärkeää ja miten asioiden laita on? Ennen se oli helpompaa, tosin vaivaa piti silloinkin nähdä. Kerrotaan, että antiikin oppineiden piti lukea kaikki, mitä aiheesta oli kirjoitettu, jotta voi itse jotain siitä ilmaista. Toki ainakin eräs poikkeus tiedon historian valossa löytyy- jota kylläkin on vaikea uskoa. Filosofi Diogenes vietti elämänsä tynnyrissä ja näin ilman mitään ulkopuolisia ärsykkeitä tai vaikutteista loi omat oppinsa ja näkemyksensä.
Tänä päivänä ei voi paeta tynnyriin, mutta voi koettaa saavuttaa olotilan kuin istuisi turvallisessa ja hiljaisessa tynnyrissä. Keinoina toimivat mm. mietiskely, hiljaisuuden viljely, mindfullness ja jooga. Tällöin voi päästä flow-tilaan ja sopusointuun itsensä ja maailman kanssa, jossa keskittyminen ja jopa luovuus on mahdollista. Silloin ”jyvät erottuvat akanoista” ja ”hopeaksi luultu osoittautuu aamukasteeksi”. Monilla uskovilla säännöllinen rukouselämä saa aikaan myös edellä kuvattuja vaikutuksia.
Olin alkuvuodesta tilaisuudessa, jossa tohtoritason fiksu ja selkeä henkilö alusti yrittäjien hyvinvoinnista. Imin joka sanan, sillä niin vakuuttava oli hänen esiintymisensä. Punaisena lankana oli hereillä olo, turhan karsiminen ja harmonia. Luentoa kuunnellessani tuli mieleen yhtymäkohtia kultaisen keskitien oppiin kuten ZEN-buddhismissa opetetaan sekä myös moniin Jeesuksen opetuksiin yksinkertaisesta ja toisia huomioivasta elämästä. Nimenomaan tuo käsite ”harmonia” tuntui tärkeältä ja jäi kummittelemaan mieleni sopukoihin. Ei siten, että koko ajan tulisi sellainen vallita elämässä. Se voisi olla jopa liiankin tylsää. Riittää, kun silloin tällöin – viikoittain, päivittäin – havahtuu edes hetkellisesti tilaan, jossa on hyvä olla. ”En kaipaa mitään, en pelkää mitään, en toivo mitään” lukee Nikos Kazantzakisin hautakivessä.
Nykyaikanakin ja jopa hektisessä elämänvaiheessa kaupunkikulttuurissa on mahdollista löytää itsensä, erottaa kulta katinkullasta ja päästä aika ajoin harmoniseen olotilaan. ”Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin” on hyvä osviitta tähän yhteyteen. Kaikille se on mahdollista, mutta vaikeinta niille, jotka oravanpyörässä juoksevat ja koettavat haalia aina vain lisää mammonaa ja ns. elämyksiä. Addiktiot ovat surma harmoniselle elämäntavalle.
Upi Heinonen, lut. Kuopio, luottamushenkilö
