Armoa äiti-ihmisille! Mihin se perustuu, että sellainen nainen, joka ei äidiksi halua tulee äidiksi ja sellainen nainen, joka kovasti äidiksi haluisi ei tule äidiksi? Sitä minä vaan kysyn. Jos joku tietää tähän vastauksen voisi vähän kertoa. Iso ja vaativa pesti osuu vain joidenkin naisten elämään. Ilman koulutusta ja palkkaa sitä on vain osattava ja jaksettava hoitaa tai sitten se pesti ei vain osu kohdalle.
Olen tavannut työssäni tänä keväänä 126 kertaa ihmisen kahdenkeskisissä keskusteluissa. Noin karkeasti 126 tuntia puhetta elämästä. Näistä tapaamistani ihmisistä 67 on ollut erilaissa elämäntilanteissa eläviä naisia. He ovat olleet naisia, jotka eivät toiveista huolimatta ole tulleet äidiksi. Naisia, jotka eivät olisi halunneet äidiksi. Eri-ikäisiä äitejä ja yhteis-ja yksinhuoltaja äitejä. Äitejä, joiden on ollut pakko myöntää, ettei selviä nuorensa kanssa ilman tukea. Äitejä, jotka ovat menettäneet tai pelkäävät menettävänsä lapsensa. Äidin, joka itse pelkää lastansa. Äidin, joka palvoen ihailee lastansa. Äidin, joka on pettynyt lapseensa. Äidin, joka on ylpeä lapsestaan. Äitejä, jotka tekisivät mitä vain lastensa puolesta. Äitejä, jotka ovat huolissaan lapsestaan. Äitejä, jotka iloitsevat lapsestaan.
Erityisesti mieleeni on jäänyt ne naiset, jotka kertovat tavalla tai toisella tyhjän sylin tuskasta. Elämä on mennyt niin, ettei lapsia ole syystä tai toisesta tullut. Joskus näitä ihmisiä kuunnellessa tuntuu, ettei kipeämpää asiaa voi maailmassa olla. Mikä ja miten lohduttaa ihmistä, joka kertoo kaipuusta äitiyteen. Lapset vanhempineen kaupoissa ja puistoissa herättävät sydämen kipua. Toiset lapsettomat naiset osaavat iloita lähipiirissä elävistä lapsista, mutta kertovat ettei se voi korvata omaa. Tottahan se on.
Viime sunnuntaina vietettiin äitienpäivää. Joku on meidät jokaisen synnyttänyt ja yleensä kutsumme tätä henkilöä äidiksi. Äitienpäivää on varmasti vietetty monella tavalla. Kaikille päivä ei suinkaan ole ollut mieluinen. Itselläni henkilökohtaisesti ei ole kokemusta lapsettomuudesta. Kokemusta on äitiydestä. Äitiyttä olen saanut kokea kohta 18 vuotta. 18 vuotta iloa ja itkua.
Joskus tuntuu, että vaatimukset äideille ovat ihan älyttömät. Vaatimuksia tulee joka suunnasta. Vietä aikaa lasten kanssa. Muista D-vitamiini. Ulkoilua on oltava vähintään 2 tuntia päivässä. Kannusta, huolehdi, anna läheisyyttä, vie kulttuuriin pariin ja sukulaisiin. Harrastuksia täytyy olla. Niihin tietysti oikeanlaiset varusteen ja vermeet. Kuljeta ja kuskaa. Ole kiinnostunut. Muista luistimet ja uikkarit. Katso Wilma ja Muksunetti. Vastaa kyselyyn. Anna palautetta. Ole mukana. Koulutehtävät täytyy tarkistaa, kysellä ja kuulustella. Ruokaa pitää antaa monipuolisesti ja säännöllisesti, kasviksia paljon ja kalaa.
En osaa olla pullantuoksuinen ja supertehokas äiti. Riittääkö jos on ihan tavallinen ja elää lasten kanssa ihan tavallista tylsää arkea. Jumala armahtaa, armahda sinäkin!
