Arvot koetuksella

Alkuperäisen suunnitelman mukaan ajattelin postata marraskuussa pyhastä Ceciliasta, musiikin ja muusikoiden pyhimyksestä, jonka päivää vietetään 22.11. Tarkoitus oli muistella Cecilian päivän juhlintaa parinkymmenen vuoden takaa, jolloin lauloin italialaisessa kirkkokuorossa, ja antaa kuunteluvinkiksi Benjamin Britten upea kuorokappale Hymn to St. Cecilia. Toisin kävi.

Viime aikojen loanheitto rapakon takana ja koti-Suomessa on pannut pohtimaan kristillisiä arvoja tai ehkä pikemmin niiden puutetta. Mikä on tervettä uskonnollisuutta ja missä mennään rajan yli? Miten ihmeessä samoilta pohjilta voidaan ajatella niin eri lailla siitä, mikä on oikein?

On ollut hämmentävää lukea amerikkalaisista äänestäjistä, jotka sanovat äänestävänsä ehdokastaan siksi, että hän edustaa kristillisiä arvoja. Tämä ehdokas on julkisesti ylenkatsonut monia vähemmistöjä ja puhunut halventavasti mm. naisista, tummaihoisista, latinalaisamerikkalaisista ja homoseksuaaleista. Sitäkö ovat kristilliset arvot, joita he hänessä arvostavat?

Osataan meillä täällä Suomessakin. “Luuletko, että tähän virkaan valitaan koskaan ketään naista?” kysyi minulta vuosia sitten eräs seurakunnan luottamushenkilö. Keskustelunavaus avioliittolaista on helppo vesittää: “Tämä instanssi ei ole se, joka asiasta päättää.” “Hi-hii, mitekä ne homot aikovat lisääntyä?” “Hoh-hoijaa, taas tuo sama henkilö ottaa nämä lähetysmäärärahat puheeksi ja pitkittää kokousta.” Siinä sitä kilvoitellaan toistemme kunnioittamisessa, kuten vihkipuheissa usein sanotaan.

Mitä sitten ovat kristilliset arvot? Kirkon sivuilla yleisiksi kristillisiksi arvoiksi mainitaan rakkauden kaksoiskäsky (rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseäsi) ja kultainen käsky (tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän). Ne eivät ole kovin yksiselitteisiä, sillä meillä saattaa olla kovin eriävät näkemykset siitä, mikä on itselle tai toiselle parasta. Siinä on arvot koetuksella, kun ääripäät yrittävät ymmärtää toisiaan.

Voiko samalta arvopohjalta rajusti eri lailla ajattelevat ihmiset kuulua samaan yhteisöön? Haluaisin olla toiveikas, mutta vaikeaa se on.

Jaana Turunen

Jaana Turunen

luottamushenkilö Kallaveden seurakunnasta

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Kiitos blogistasi. Ehkä Suomen suuria ongelmia on se, kun arvokeskustelua käydään usein instituution edun nimissä, silloin saatetaan puhua arvoista yleensä tai jostakin muusta. Minä arvostan…lähtöistä ajatustenvaihtoa kuulee harvemmin.

Jätä kommentti

*