Suomalaisten eettiset arvot ja moraalikäsitykset ovat muuttuneet. Oman itsensä korostaminen ja omien tarpeiden ja halujen pitäminen kaiken mittana on sen sijaan lisääntynyt. Röyhkeyttä esiintyy enemmän. Lakeja ei kunnioiteta.

Etiikan haurastumisesta voi lukea mediasta. Viimeisimmät laajan kohun aiheuttaneet uutiset ovat koskeneet vanhusten hoitoa ja palvelua. Loppuuko ihmisarvo siihen, kun muisti hämärtyy tai ihminen on puhekyvytön?

Nyt peräänkuulutetaan tiukempia lakeja ja parempaa valvontaa. Vanhusten asiat ovat jokaisen poliitikon agendalla. Professori Marja Vaarama julisti, että epäkohdat ovat olleet tiedossa jo kauan. Hän nimitti vanhustenhoitoa ”huutolaismeiningiksi” (Iltasanomat 3.2.2019).

Huutolaiset-käsite tarkoittaa vuosisadan alkupuolen sosiaalitoimenpidettä, jossa orpoja, vanhuksia ja vammaisia annettiin ”hoitoon” sille, joka vaati heidän huolenpidostaan pienintä korvausta yhteiskunnalta. Kyseinen periaate on käytössä monin paikoin nykyisin: vanhusten hoito annetaan sille toimijalle, joka tekee sen kaikkein halvimmalla. Törkeää ihmisen esineellistämistä hyvinvointi Suomessa.

Minne on hävinnyt ihmisarvon kunnioitus? Suuret firmat kikkailevat olemattomilla hoitajilla, jotta paperilla asiat näyttävät hyvälle ja hoitajamitoitus olisi kohdallaan. Luulisi olevan päivän selvää, että hoidon kohteena on ihminen, jolla on oikeus säälliseen hoitoon.

Hoidon laiminlyöntien vuoksi laitoksia on suljettu. Pakkokeinoilla kiristäminen kertoo siitä, että eettinen ajattelu on hämärtynyt. On unohtunut: Tee toiselle kuten toivoisit itsellesi tehtävän, tai rakasta lähimmäistäsi. Suurin osa tietää, mistä kirjasta nuo edellä mainitut lauseet ovat. Eivät muuten ole huonoja ohjeita.

En itse haluaisi olla märissä vaipoissa enkä pyytää kymmeniä kertoja apua johonkin pieneen asiaan. En myöskään haluaisi kantaa huolta kauempana olevasta sukulaisestani hoitokodin laiminlyöntejä peläten.

Päättäjät ja firmojen johtajat voisivat jalkautua ja kokeilla vaipoissa oloa, vaikka yhden vuorokauden verran. Lisäsikö se ymmärrystä? Ihminen ei ole esine.

Törmään epäeettiseen toimintaa myös omassa työssäni koulumaailman asioita hoitaessani. Pikku virkamiehet kävelevät koululakien yli. He kieltäytyvät järjestämästä pakollista opetusta tai järjestävät sen niin kurjalla tavalla, että pieni oppilas kokee opetuksen rangaistukseksi. Näin tapahtuu pienryhmäisten uskontojen järjestelyissä joskus.

Pieni lapsi laitetaan kävelemään yksin toiselle koululle tai opetus on myöhään muiden oppituntien jälkeen. Törkeää sekin. Toiminta ei ole lain eikä lapsen edun mukaista. Näin ei tapahdu kaikkialla. Eivät kaikki vanhainkoditkaan ole huonoja. Mutta näin ei saisi tapahtua missään.

Olen itsekin toivonut parempaa viranomaisvalvontaa ja sanktioita niille, jotka koululakeja rikkovat. Minulle on vastattu, että suomalaiset ovat niin hyvin koulutettuja, ettei valvontaa tarvita. Ennen lääninkouluttajat kiersivät selvittämässä, miten asiat hoidetaan kouluissa.  Siitä luovuttiin, koska haluttiin luottaa hyvin koulutetun henkilöstön kykyyn lukea koululakeja ja opetussuunnitelmia. Akateemisuus ei takaa korkeaa moraalia.

Sirpa Okulov

kasvatusasioiden koordinaattori

Suomen ortodoksinen kirkko