Elämän pyörteissä

Ihan tavallisena torstaiaamuna istun työpöytäni ääressä tekemässä toimistotöitä. Ovelta kurkistaa aran näköinen henkilö, joka pyytää päästä juttusille. Hän asettuu istumaan tuoliin ja kertoo hiljalleen kuulumisiaan. Tunnen hänen tarinansa vuosien varrelta, elämä on riepotellut olan takaa. Ihmissuhteet ovat hajalla, työelämä pelkkä haave vain, terveys mennyt; päihteet ja sen mukanaan tuoma kaveripiiri seurana. Yrityksiä korjata elämä sivuraiteilta takaisin keskiväylälle on takana useita. Nyt katseessa on kuitenkin jotain uutta pilkettä, hymyn kare suupielessä ja eloa olemuksessa. Elämän pyörteet ovat tuoneet hänet siihen pisteeseen, että kuivilla oloa on kestänyt useamman viikon ajan. Sen huomaa olemuksesta.

Vaikka elämässä näyttäytyy ilon pilkahduksia, on katse edelleen arka. Eikä arkuutta helpota ainakaan se, jos ympärillä eläviltä ihmisiltä saa kuulla pilkkahuutoja. ”Kävin kaupassa ostamassa ruokaa osto-osoituksella, jonka seurakunnalta sain”, hän kertoo. Kaupassa hän rohkenee käydä sellaisena hetkenä, jolloin juuri muita ei ole paikalla ja saa rauhassa tehdä ostoksensa. Tällä kertaa kassalla takana ollut henkilö oli ääneen tuhahtaen tuumannut, ettei tuollaisilla lapuilla tarvitsisi ruokaa kerjätä.

Kaiketi on niin, että kun ei ole omassa elämässään kokenut vastoinkäymisiä, on mahdotonta edes yrittää asennoitua toisen ihmisen asemaan. Joskus elämä ajautuu sivuraiteille ja oikaisuliikkeen voi saada aikaan kannustava ja empaattinen tuki. Rinnalla kulkemisen ja lähimmäisenrakkauden jaloa taitoa toivoisi löytyvät joka ikiseltä. Oletettavasti kuitenkin elämän varrella jokaiselle tulee vastaan tilanteita, jolloin joutuu turvautumaan toisen ihmisen apuun ja tukeen.

Tämä tilanne ei onneksi lannistanut avun tarvitsijaa kuin hetkellisesti. Välillä on käytävä kuilun pohjalla nähdäkseen taas valon pilkahduksia. Elämä jatkuu ja päivän paistetta piisaa meille kaikille. Eräästä ikiaikaisesta kirjasta saamme ohjenuoran tähänkin aihealueeseen: Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.

 

Hanna Kytölä

diakoni Joroisten seurakunnasta

Jätä kommentti

*