Jokin aika sitten matkustin junassa Helsingistä Tampereelle. Samassa työskentelyhytissä oli kanssani maatalouslomittaja Etelä-Pohjanmaalta. Rouva oli hyvin puhelias ja juttu luisti. Googlekääntäjää ei tarvittu, vaikka olimme erilaisilta murrealueilta.

”Jourun panee välillä käret paskahan”, kuvaili rouva työtään. Kuuntelin häntä kuin tarinankertojaa. Ihanaa sanankäyttöä, kotosuomalaista ja omaperäistä puheenpartta. Hän ei käyttänyt muotimaneereita eikä anglismia, jossa suomen kielen sekaan sotketaan englannin kielen väännöksiä. Joitakin se jopa ärsyttää.

Uusia lainasanoja syntyy aina, mutta nyt kielitieteilijät pelkäävät suomen kielen jopa katoavan anglismin vallatessa alaa. Fifty-Sixty, on jo lähes vakiintunut suomen kieleen Matti Nykäsen lanseeraamana letkautuksena.

Kylissä ei ole enää ravintoloita eikä kahviloita, mutta on Restaurant ja Bar. Toimitusjohtaja on Ceo ja päälliköt ovat bosseja. Korva turtuu äkkiä maneereihin ja muoti-ilmaisuihin. Huomaan, että pysähdyn kuuntelemaan tarkemmin silloin kun joku puhuu kaunista ja hyvää suomen kieltä puhekielenä tai kunnon murretta.

Englannin kielistä ylioppilastutkintoa kaavaillaan helpottamaan paluumuuttajien tuloa ja maahanmuuttajien tarpeita. Tämä on herättänyt monenlaisia epäilyksiä, sillä meillä on jo englanninkieliset IB-lukiot. Onko tämä vain mielikuvamarkkinointia? Kaikkien maahanmuuttajien äidinkieli ei ole englanti. Suomi on pieni kielialue, ja tieteen tekijöiden mahdollisuudet laajenevat englanninkielen myötä, siksi monet tekevät jo nyt gradunsa ja väitöskirjansa englanniksi.

Pelkona on, että suomen kieli muuttuu epäsuomeksi tai kyökkikieleksi, koska tieteellisiä julkaisuja ei ole kuin englanniksi. Jos sanastoon ei synny tieteellisen kielen terminologiaa, tieteellistä tekstiä ei julkaista suomeksi.

Ei ehkä kannata huolestua. Ortodoksisen kirkon keskeinen sanasto on täynnä lainasanoja. Meillä ei ole käännöksiä epitrakiilille tai felonille (papin vaatteen osia). Lainasanat tulevat kreikasta. Opiskelipa ortodoksista teologiaa suomeksi tai englanniksi, noihin lainasanoihin törmää aina.

Ortodoksien täytyy vain opetella mystinen kreikkalais-slaavilais-karjalainen sanasto, mikäli he tahtovat ymmärtää kirkollisia asioita. Koska olemme pieni vähemmistö suomessa, tämä tulee säilymään ominaispiirteenämme. Mystinen ja salaperäinen kirkon kieli suomen kielen sisällä.

Uskon, että niin kauan kuin lapsille puhutaan suomen kieltä, kieli on turvassa. Ehkäpä anglismille tulee vastakulttuuri, joka korostaa murteen käyttöä ja vanhoja suomalaisia sanoja. Savon murrekilpailun voitti alun perin napolilainen Paco Nuci. Uutinen ylitti mediakynnyksen. Vanhat etunimet ovat nousseet Ridgen ja Desireen ohitse. Tauno, Hilma ja Onni ovat nyt lastenneuvoloiden asiakkaita, eivät vanhaikodin asukkeja. Tämäkin luo uskoa kalevalaisen kulttuurin vahvoihin juuriin.

Sirpa Okulov

kasvatusasiain koordinaattori

Suomen ortodoksinen kirkko