Erään Jeesus -yhtyeen tarina

T.C.S.R tänään

Erään Jeesus-yhtyeen tarina

Tai ainakin niin kuin sen itse olen kokenut, eli T.C.S.R (Tom Catler’s spiritual rockers). Tapio Karjalaisen rippilapsena kehun häntä tässä, ehken sadannen rippikoululuni alla ja hänen heittäytymistään nuorisolaisten elämään tuolloin 70 -luvulla. Kun ihminen on rehellinen ja aito oma itsensä, siinä ei mitkään härpäkkeet auta asiaa. Kiitos Tapsa esimerkistä ja innostuksesta Herran tielle!
Asiaan. Seurakunnan leirikeskus sijaitsi aika lähellä kotiamme. Eräänä kesänä sieltä rupesi kuulumaan kummia. Hiippailimme paikalle ja vakoilimme. Nuoret miehet olivat virittäneet soittimensa ja vahvistimensa leirikeskuksen saunan terassille. Bändin nokkamies oli kitaristi Hannu. Toinen Hannu soitti bassoa, Urpo rumpuja ja nuori Risto komppikitaraa. Vehkeet olivat mielestämme kohtuu hyvät, paremmat kuin meidän bändillä silloin. Seurakunta oli satsannut tähän musiikkilajiin.

“Sä voit olla ehkä tiukka mimmi rokkaamaan,
toiset rinnallasi kalpenee kun mennään bailaamaan.
Sä voit olla liikemies tai seurapiirivaras kenties,
ne voi kutsuu sua tohtoriks tai professoriks.
Mut sun täytyy jotain palvella, sun täytyy jotain palvella.
Se voi olla Jumala tai sitten se on saatana, mut sun täytyy jotain palvella”

Monena iltana kävimme tarkistamassa onko poikien soittotaito kehittynyt. Siitä ei tullut täyttä selvyyttä, mutta ne biisit jäivät kuitenkin soimaan päähän. Piankin huomasimme isoveljeni Kyöstin kanssa kuuluvamme esiintyvään kokoonpanoon. Oli hienoa kun jotkut osasivat tehdä omia lauluja sen ajan hengessä, tai sitten kääntää englannista toisten tekeleitä. Kiersimme innokkaasti seurakuntia, jopa varuskunnissakin soitettiin. Laulut puhuivat rohkeasti henkilökohtaisesta uskosta ja sen herättämistä tunteista.
“Tuulee”, “Kärsivä mies”, “Varjot”, “Jumala ei koskaan muutu”, “Maailma”.

” Oon maalitaulu, musta puhutaan, eikä aina pelkkää hyvää vaan, mutta täällä taas oon, tahdon Jeesuksesta todistaa.”

Nyt, noin 35 vuotta myöhemmin soitamme taas. Muutama keikka on takana, ja ensi kesänä kukaties se viimeinen kotiseurakunnassa, elokuisessa Vaalassa. Kyösti ja se basisti -Hannu eivät enää ole täällä jakamassa tätä kokemusta. Kaiken alkuunlaittaja ja loputon positiivari Karjalaisen Tapio ja vaimonsa Kaija tulevat satavarmasti paikalle mikäli ovat kotimaassa. Meillä on myös kymmenittäin keski-ikäisiä faneja, jotka haluavat olla paikalla todistamassa, kuinka Jumala ja varsinkaan soittajat eivät koskaan muutu.

” Nämä vanhat laulut uudelta kuulostaa. Kun löysin taas sen sykkeen, mikä ne soimaan saa. Tänne mä kuulun ja tänne palaan uudestaan.”

 

Jyrki Kiukkonen, nuorisotyönohjaaja

Pielavesi

Jätä kommentti

*