Pyhä Henki ja nuorten talvipukeutuminen

Kirkoilla on, kuten hyvin tiedämme, teologisia näkemyseroja, ja eroja löytyy myös hallinnon puolelta.

Tammikuisen ekumeenisen rukousviikon perinteinen ristisaatto kulki Alavan kirkolta Tuomiokirkkoon. Kuten edellisinäkin vuosina, ristisaattoon eli marssiin Kuopion keskustan halki piti luonnollisesti hakea lupa poliisilta.

Kerroin tästä kanssamarssijoille, alkumatkan vierelläni marssineille luterilaisen seurakunnan kirkkoherralle ja metodistikirkon pastorille, että täytin monisivuisen kaavakkeen poliisille.

Sanoin vielä, että tällainen lupien hakeminen on meillä ortodokseilla harvinaisempaa, sillä me vain päätämme mitä tehdään ja luotetaan, että Pyhä Henki hoitaa loput.
Luterilaisen seurakunnan kirkkoherra puolestaan sanoi, että heillä täytetään papereita ja kaavakkeita iso pino.
Metodistikirkossa nämä asiat hoidetaan perustamalla toimikunta.

Kukin tyylillään.

Nuoret, älkää lukeko tätä!

Savon Sanomissa 23.1. julkaistu juttu käsitteli nuorten talvipukeutumista. Itse asiassa nuorten vaatteet eivät jutussa liittyneet lainkaan talveen. Lopputulema oli se, että nuoret käyttävät talvella kesävaatteita.

Kauheaa! No ei.  Minun nuoruudessani teini-iässä (19)70-luvulla ei kuljettu nilkat paljaana, mutta oli silloinkin muita talvipukeutumisen kummallisuuksia ja outoja tapoja, joista ei olisi luovuttu millään.

Pipoa tai mitään muutakaan hattua ei laitettu päähän, olipa keli mikä tahansa. Pakkaskeli tai ei, pää oli aina paljaana. Nappeja tai vetoketjua ei käytetty, vaan takki oli myös aina auki.

Entä housut? Ei hätää, leveät lahkeet peittivät kyllä nilkat, mutta reisien kohdalla farkut olivat niin tiukat, että pakkaskelillä ihoa pisteli.

Osattiin sitä ennenkin.

Nuoret, lukekaa tämä

Jos jotain hyvää pitää mainita tämän ajan nuorten pukeutumisesta on se, että se niin rakas aina päässä keikkuva lippalakki on päässä pakkasellakin. Toki me vanhemmat ikäluokat voisimme opettaa, milloin lippalakkia on soveliasta käyttää.

Ja hiukset. Tukka sai kasvaa miten sattui 1960-70-80 -luvuilla, mutta nykyään täytyy ihailla etenkin nuorten miesten lyhyttä ja hyvin leikattua hiustyyliä.

Kukin tyylillään.

 

isä Harri Peiponen
Kirjoittaja työskentelee pappina Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa. Aiemmin hän on työskennellyt mm. tiedottajana ja arkkipiispan sihteerinä Suomen ortodoksisessa kirkollishallituksessa.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Mukava kuulla tai lukea seurakuntaelämästä, tämä lähentää ja tuo esiin erilaisia tapahtumia, kiitos!

    Mukavasti pohdittu erityisesti tuo nuorisokulttuurin pukeutuminen eri aikakausilla. Maalla opetettiin lapsena pukeutumaan lämpimästi, tai oikeastaan sään mukaan. Muoti maalla oli vielä ’60-luvulla “vanhaa”.

    Nykynuoriso lukeutuu muodissaan ilmeisesti eteläisiin laumoihin, koskapa lehtijutun mukaan talvellakin käytetään Suomessa kesävaatteita, ja jos lämmin takki onkin yllä, napitus on hyvin monella auki (jutussa puhuttiin sukitta olemisesta – minkä selvästi katukuvassa näkee). Saattaa tietysti olla niin, että kaikilla ei ole varaa talvivaatteisiin – mutta muoti sanellee?

    JK. Kansalaiset ovat lain edessä tasavertaisia,

    seikka tuli mieleeni kohdasta “… marssiin (Alavan kirkolta) Kuopion keskustan halki piti luonnollisesti hakea lupa poliisilta.”
    + kaikkiin mielenosoituksiin tuo poliisille tehtävä ilmoitus ymmärtääkseni vaaditaan, eräisiin kokouksiin riittää muistaakseni vain ilmoitus (katuja ilmeisesti tapauksessanne tukitaan marssinne aikana muulta liikenteeltä?)
    + Täytyy joskus perehtyä tuohon ekumeniaan, maaseudulla luterilaisuudessa kuvailtuja saattoja ei lapsuuteni ns. matalakristillisyydessä ollut – lienee tullut idän tai Rooman kirkolta nämä tavat?

Jätä kommentti

*