Huomenta Savo 1.1.2015

Emil Anton

Vuoden ensimmäinen aamu, ja taitaapi olla niin minulle kuin sinullekin vuoden ensimmäinen blogi. Sopisi siis olla hyvä: ei sitä viitsisi uutta vuotta aloittaa ajantuhlauksella!

Vastasin hieman epäröiden, kun minua pyydettiin mukaan tähän Savon Sanomien uuteen blogikokeiluun. Kyseessä on ekumeeninen blogi, jolla kirjoittaa neljä luterilaista, yksi ortodoksi ja yksi katolilainen (allekirjoittanut) – loistoidea, mutta onko tämän vantaalaisen paikka savolaisten joukossa?

Vaa’assa painoivat sekä kielteisellä että myönteisellä puolella muut blogiaktiviteettini. Hyviä uutisia -blogilleni on tähän mennessä kertynyt yli 400 artikkelia (ja yli 600 000 näyttökertaa); sen lisäksi olen blogistina Kotimaassa, Seurakuntalaisessa, Areiopagilla ja vielä parissa muussa paikassa. Kokemusta ja intoa siis riittää, mutta toisaalta pitäisi muutakin elämää olla. Jonnekin pitäisi osata vetää raja.

No, ainakin kesään asti se raja on ”jossain Sukevan pohjoispuolella, jossa rieska ohjenee röttöseksi” – eli Savon tuolla puolen:) En voinut sanoa ”ei” Savolle, ja kerronpa heti miksi.

Viime elokuussa vein puolalaisen vaimoni 2-vuotishääpäivänämme Kuopioon, ja Kuopio vei sydämemme. Savon murre, Puijon tornin maisemat, Jätkänkämpän savusauna ja perinneilta tukkilaisineen, kalakukko torilla ja lekentaariset Sampon paestetut muikut… sekä kaupan päälle meidän katolilaisten suuri ilonaihe: uusi Pyhän Joosefin kirkko (Männistön vanha kirkko), joka on nyt Suomen suurin katolinen kirkkotila!

Katolinen yhteisö Kuopiossa ja Savossa on vielä pieni, ja kuten muuallakin maassa, paljolti ulkomaalaisten varassa. Siksi otin mieluusti vastaan mahdollisuuden olla mukana tässä blogiprojektissa. Näin voin omalta osaltani edistää katolista läsnäoloa ja sen tunnettavuutta Savossa. Samalla toivon, että saan blogin kautta uusia kontakteja ja että lukijat vastavuoroisesti rikastuttaisivat minua (ja kaikkia vuorottelevia blogistejamme) rakentavilla kommenteillaan ja palautteellaan.

Tulevina viikkoina ja kuukausina tarkoituksenamme on harrastaa jonkinlaista sillanrakentamista: kertoa siitä, mitä teemme tai ajattelemme ja miksi; jakaa ajatuksiamme kirkosta, yhteiskunnasta ja elämästä, jokainen omasta näkökulmastaan ja kirkollisesta traditiostaan käsin.

Mutta blogia ei ole ilman lukijoita – ja kuten alussa sanottu, ainakaan minä en viitsisi pahemmin tuhlailla lukijoiden kallista aikaa. Jos olen niin mennyt tässä esittelypostauksessa tekemään, niin kerropa, miten voisin asian seuraavaksi kerraksi korjata: Mitä haluaisit tietää tai kysyä katolilaiselta, vieläpä suomalaiselta sellaiselta?

Tämä tältä erää. Jään innolla odottamaan dialogimme etenemistä ja toivotan itse kullekin savolaeselle ja muillekin immeisille antoisaa Herran vuotta 2015 (Uus vuos tulloo, vanahan voes muistoihi sulloo)!

Emil Anton

Jätä kommentti

*