Hyödyllistä takinkääntöä

Tervolan Iso kirkko juhannuspäivänä 2015. Vähältä piti, ettei sitä 1970-luvulla purettu. (Kuva: Tuula Huttunen)

Poliitikkojen takinkäännöille on jaksettu leukailla tänäkin suvena vähintään kohtuullisesti.

Kuten asiaan kuuluu, vastapuolen tehtävä on ottaa ilo irti pienestäkin mielipiteen muutoksesta, oli se sitten perusteltu tai perustelematon. Kääntäjän rooliksi jää selittää tai ainakin yrittää selittää.

Joillekin takinkääntö näyttää olevan varsinainen taktiikkalaji, mutta saattaa siitä olla joskus hyötyäkin vai mitä voisi päätellä seuraavasta. Tarina ainakin on tosi – sikäli kuin matkailuesitteeseen ja omiin silmiin on uskomista.

Pieni pohjoinen Tervolan seurakunta ryhtyi 1970-luvun alussa suunnittelemaan seurakuntakeskusta. Ennestään oli kaksi kirkkoa: 1680-luvulta 200-paikkainen Vanha kirkko ja 1860-luvulta Iso kirkko, peräti 1800 henkilölle tarkoitettu.

Pelkäsikö kirkkohallitus (jo silloin) seurakuntien väsyvän moniin kiinteistöihinsä, kuitenkin se Tervolan rakentamisavustusta harkitessaan määräsi tutkittavaksi, soveltuisiko Iso kirkko seurakuntakeskukseksi. Kuori- ja keskiosa muodostaisivat kirkkosalin, siipiosat seurakuntakeskuksen. Ellei soveltuisi, uuden seurakuntakeskuksen rakennussuunnitelmaan pitäisi liittää Ison kirkon purkusuunnitelma.

Ilmeisesti ei soveltunut. Vuonna 1972 seurakunta nimittäin päätyi Ison kirkon purkamiseen ja sai päätökselle opetusministeriön hyväksynnän. Uusi seurakuntakeskus oli valmistumassa 1974.

Kirkon purkamista ei kuitenkaan pantu toimeksi. Sen sijaan kunnossapitoa varten perustettiin 1977 hoitokunta, jonka toimien tuloksena kirkko vuoden kuluttua maalattiin. Toukokuussa 1982 anottiin purkuluvan peruutusta, ja ministeriö peruikin luvan jo samana vuonna marraskuun lopulla. Väliin ehti elokuinen rajuudestaan kuuluisa Mauri-myrsky, joka repi kirkon peltikatosta melkein puolet. Vaikka tilalle asennettiin uusi kate, vesi ennätti vaurioittaa kuoriosan seinien maalipintaa.

Sitten ollaankin jo 1990-luvun lopulla. Kirkkoa kunnostetaan Museoviraston huomattavalla avustuksella: peltikatto korjataan ja maalataan, ikkunat uusitaan ja kivijalka kunnostetaan. Kesällä 1998 kirkko vielä maalataan ulkoa, edelleen Museoviraston tuella, mutta pääasiassa seurakunnan omin varoin.

Entä tänään? Iso kirkko ja Vanha kirkko muodostavat niitä ympäröivän hautausmaan kanssa valtakunnallisesti merkittävän kulttuurihistoriallisen ympäristön. Näin ovat Museovirasto ja ympäristöministeriö määritelleet.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkain elementti Isossa kirkossa on sen alkuperäisenä säilynyt sisämaalaus puu- ja kivijäljitelmineen. Maalauksia on useana vuonna konservoitu, vapaaehtoisvoimin, Museoviraston valvonnassa ja kansalaisopiston tuella.

Iso kirkko on edelleen käytössä juhannuksena ja joissakin poikkeuksellisen suurissa tilaisuuksissa. Pääkirkkona on Vanha kirkko kesäkuukaudet ja muulloin seurakuntakeskuksen kirkkosali.

Juhannuspäivänä 2015 kirkot ympäristöineen ovat kaunista katseltavaa. Isossa kirkossa on juuri päättynyt konfirmaatio – nuoruus, kesä ja juhla viipyilevät vielä. Seinät toistavat merkillistä valoa, lempeä tuuli tulee ikkunasta iholle, avarassa tilassa on hyvä hengittää. Pyhän ja Pyhän tuntua.

Sääli, jos tuo kaikki olisi poissa, kaunis kirkko purettu, historian kerrostumat tipotiessään.

Isossa kirkossa on nykyään ”vain” 1200 istumapaikkaa. (Kuva: Tuula Huttunen)

Isossa kirkossa on nykyään ”vain” 1200 istumapaikkaa. (Kuva: Tuula Huttunen)

Mitä opimme tästä – jos näin vanhakantainen kysymys sallitaan.

Päättäjänä havahdun taas kerran siihen, miten kauaskantoisia valinnat voivat olla, miten tarkasti asiat pitäisi punnita, katsoa puolta jos toistakin. Tervolassakin oli lähellä, että kulttuurihistoriallisesti arvokas kokonaisuus olisi tuhoutunut. Onneksi seurakuntalaiset malttoivat mielensä, heräsivät, tulivat toisiin ajatuksiin. Sama onni kirkkohallituksessa, ministeriössä.

Aito takinkääntö siis kannattaa, eikö vain, kunhan perustelut ovat kestävät. Eikä silloin tavoitella omaa, vaan yhteistä etua.

MARJATTA PULKKINEN

Kirjoittaja on kiuruvetinen toimittaja, joka on ollut pitkään kirkollisissa luottamustoimissa. Tällä hetkellä hän on mm. hiippakuntavaltuuston ja kirkolliskokouksen jäsen.

 

Jätä kommentti

*