Huh hellettä, nyt tämä lause tulee kyllä ihan sydämen pohjasta. Mutta näillä mennään. Teen päihdetyötä ja voin sanoa, että se duuni ei muutenkaan kesällä helpotu, saati näillä keleillä. Mutta se olisikin jo ihan oma tarinansa, enkä aio siitä nyt kirjoittaa. Kesä ja helteen pehmittämä pää tarvitsee paljon kevyempää pohdittavaa ..tai ainakin jotain erilaista.

Terkkuja Porista eli läntisestä suomestamme eli Satakunnasta. Vietin siellä meidän perheen tradition mukaisesti taas pari kesäistä viikkoa. Mieheni on porilainen. Ja meille se on siunaus, vaikkakin savolainen-satakuntalainen yhdistelmä tuo väliin haastettakin eloon; parisuhteeseenkin. Eli minulla on anoppila Porissa ja ihana anoppila onkin. Mummun ja tuffan koti siellä on meidän toinen koti. Koti, jossa kesällä kohdataan niin suvun kuin ystävien kesken -jazzien, SuomiAreenan ja monen muun tapahtuman puitteissa.

Itse olen viimeiset vuodet ollutkin enemmän SuomiAreena kuin Porijazz ”fani”. On ollut hienoa kiertää tuon Areenaviikon ajan keskusteluja, joissa puhutaan päivän asiaa niin monien eri tahojen edustajien kesken. Joissa politiikka kohtaa elämän ja arjen. Joissa keskustelee niin seurakunnat kuin kunnat kuin valtiokin;  ihmiset samalla viivalla lukemattomissa paikoissa. Niin kuin kuuluukin, vaikka normiarjessa se välillä unohtuu. Keskusteluja, joissa puhutaan asiaa maalaisjärjen kautta. Ihmisinä ihmiselle.

Eli viime maanantaina tämä viikko taas alkoi. Aamulla Pori heräsi Hornettien näytökseen, päivä koostui, niin kuin muutenkin tuon viikon ajan, lukemattomista keskustelutilaisuuksista ajan hermoilta – ja tuon avauspäivän oma iltani huipentui Keski-Porin kirkon penkkiin. Siellä meidän hiippakuntamme piispa kohtasi pääministerin tunnin mittaisessa keskustelussa. Ja se jotenkin avasi minulle tämän SuomiAreenan idean ja filosofian. Siellä kirkossa alttarin edessä kohtasi kaksi ihmistä. Avoimesti keskustellen, piispa pääministeriä haastaen ja haastatellen, maanläheisesti, kansankielellä. Hattuni nousi näille rohkeille asioiden ajajille. Siinä hetkessä ylitse puolue-, uskonto- tai ylipäätään minkään rajojen. Koska asiat ON asioita. Ihmiset ihmisiä.

Voisin kirjoittaa tuosta areenaviikosta paljonkin. Mutta en tee sitä. Koska tuo viikko on jotain joka pitää itse kokea. Niin kuin asiat elämässä yleensäkin –ymmärtääkseen, oppiakseen ja elääkseen.

Hyvää loppukesää, aurinkoa ja voimaa jokaisen elämään. Helteiseen sellaiseen.