Ikä on vain numeroita

Vanhusten viikolla(kin) voi pohtia ikääntymistä ja etenkin vanhuutta.

Ikä on oikeasti suhteellista, siis se oletko vanha vai nuori. Itse en koe olevani vanha, vaikka alle 50-vuotiaista olen todennäköisesti vanha. Ja luulenpa, että sama pätee kaikkiin ihmisiin. Olipa ikää minkä verran tahansa, et ole vielä oikeastaan vanha, koska et todennäköisesti tunne itseäsi vanhaksi, mutta kun on niin vanha, että toivoo Jumalan kutsuvan jo Taivaaseen, on tosi vanha jo omasta mielestäänkin ja kaikkien mittareidenkin mukaan.

No, asia ei tietenkään aina ole näin suoraviivaista. Elämänkaarta voisi kutsua myös elämänsuunnaksi, siis minne päin ajatuksemme suuntautuvat laajassa mittakaavassa elämämme aikana. Nuorena katsomme eteenpäin, keski-iässä olemme tyytyväisiä, että elinvuosia taitaa vielä olla runsaasti jäljellä, mutta ei aikaakaan, kun olemme vanhoja ja silloin katsomme taaksepäin.

Sukukokouksissa on usein koolla suvun vanhimmat ja nuorimmat. Seurakunnallisissa tilaisuuksissa tai toimituksissakin ääripäät voivat myös olla läsnä. Eräänä sunnuntaina kirkkokansan joukossa oli puolivuotias ja satavuotias. Toinen äärilaita, suru ja kuolema, kuuluu myös elämään: muutaman minuutin eläneen pienen tyttövauvan muistopalvelus sairaalassa ja 102-vuotiaan hautaus.

Aaliyah-niminen amerikkalaisartisti lauloi debyyttilevyllään jo 15-vuotiaana tavalla, josta moni unelmoi.. Levyn nimi Age Ain’t Nothing but a Number (Ikä ei ole mitään muuta kuin numero) alleviivasi sitä, ettei iällä ole merkitystä kaikissa asioissa. Eikä elämän pituudella, vaan sisällöllä, jokin sanonta taitaa julistaa. Aaliyahin kohdalla elämän taival päättyi pieneen numeroon – hän kuoli lento-onnettomuudessa vain 22-vuotiaana. Onneksi hänen musiikkinsa elää.

Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan (ETENE) raportissa (2008) todetaan, että ”käsitteelle vanhuus ei ole esitetty yleisesti hyväksyttyä tai yhtenäistä määritelmää. Vanhuuden määritteleminen kalenteri-iän mukaan on ongelmallista, koska ikääntymisen mukanaan tuomat muutokset ovat varsin yksilöllisiä. Ikärajoja kuitenkin käytetään määriteltäessä esimerkiksi eläkeikää sekä laadittaessa erilaisia tilastoja.”

Niin, no, se on ainakin varmaa ja todistettu, että silloin olo vasta tuntuukin vanhalta, kun tapaa ikätoverin, joka näyttää kymmenen vuotta nuoremmalta.

 

isä Harri Peiponen
Kirjoittaja työskentelee pappina Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa. Aiemmin hän on työskennellyt mm. tiedottajana ja arkkipiispan sihteerinä Suomen ortodoksisessa kirkollishallituksessa.

 

Kommentit

  • plokkariukki

    Isä Harrin postauksessa viimeinen virke herättää mielenkiinnon. Sanon usein mielipiteitäni vanhan miehen (64v) ajatuksiksi, niissä on “kokemuksen syvä rinta-ääni”. Tunnen itseni harvoin oikeasti nuoreksi, nuorekkaaksi, mutta juuri silloin kun tapaan ikätoverini, joka näyttää minusta 10 vuotta vanhemmalta, onko heitä – vai valehteleeko peili?

Jätä kommentti

*