No, sehän on itsestään selvä, että… Tuttu lause, eikö totta.
Facebookissa oli taannoin haastatteluun liittyvä valokuva. Kuvassa seisoi mies ja hänen takanaan oli valtava kirjahylly, joka peitti koko seinän. Haastattelussa ja kommenteissa keskusteltiin siitä, että onko kirjahylly enää itsestäänselvyys kotien olohuoneissa. Joku kommentoi, että hänelle se on itsestäänselvyys.
Hyvä, tai voi se olla huonokin, esimerkki itsestäänselvyyksistä oli tänä syksynä pidetyt seurakuntavaalit. Aina kun uskontokentällä on tapahtunut jotain suurta, olen seurannut eri medioiden uutisointia. Ja lähinnä sitä, miten usein muistetaan mainita, minkä kirkon seurakuntavaaleista tai muista asioista on kyse.
Kuvaavaa tästä itsestäänselvyyden luulosta oli samana päivänä julkaistu sanomalehtijuttu ja YLEn ilta-tv-uutiset – kummassakaan ei mainittu minkä kirkon vaaleista oli kyse. Ja parisen viikkoa sitten oli sanomalehdessä vaalien seurantajuttu, mutta jälleen ei ollut mainintaa minkä kirkon. Nyt oli jo pakko laittaa viesti uutispäällikölle, että muutama ”vahinko” ja ”unohdus” ei enää selitä tällaista uutisointia.
Miksi tämä on tärkeää? Yksinkertaisesti kyse on uutisen tarkkuudesta, oikean tiedon välittämisestä. Mistään mediasta ei löydy poliitikon haastattelua, jossa ei olisi mainittu hänen puoluettaan (suluissa). Kaikki, aivan varmasti kaikki tietävät pääministeri Juha Sipilän puolueen tai valtiovarainministeri Petteri Orpon puolueen tai Jyrki Kataisen tai Esko Ahon, mutta silti jokaisessa lehti- ja tv-uutisessa mainitaan heidän puolueensa. Miksi?
Lunttasin nopeasti Wikipediasta tiedon, että Suomessa oli vuoden 2016 lopussa 124 itsenäistä rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa. Uskon, että jokainen näistä uskonnollisista yhdyskunnista haluaa, että heidät mainitaan heidän omilla nimillään eikä lukijan tarvitse arvuutella oikeaa vastausta.
isä Harri Peiponen (ort.)
