Jerusalemin ihme – pyhä tuli

Jerusalemin Itkumuuri

Maailma on kuin karuselli ja vauhti tuntuu vain kiihtyvän. Kaikki muuttuu: työympäristö, tekniikka ja tapakulttuuri. Ammatteja häviää ja uusia tulee tilalle. Ei ihme, jos ihmisten ahdistus lisääntyy. Etenkin vanhempi väestö on välillä hukassa, kun mikään ei ole kuten vanhoina hyvinä aikoina. Pankkiasiatkin ovat hankalia, kun virkailijoita ei ole tiskien takana palvelemassa.

Turvallisuutta ja jatkuvuutta kaipaavalle luonteenlaadulleni ortodoksinen kirkkoni on oiva esimerkki siitä, ettei asioita tarvitse joka tuulen mukaan muutella. Saman pysyvyyden totesin myös Israelissa, jossa vierailin pääsiäisenä. Kuljeskelin pitkin vanhan kaupungin kujia ja tutkailin elämänmenoa.

Pääsiäinen Jerusalemissa, autenttisilla tapahtumapaikoilla oli mieleenpainuva. Ehkä myös 2000 vuotta sitten oli samanlainen tungos ja hälinä. Tuntui kuin olisin tullut aikakoneella keskelle historiallisia tapahtumia. Ainoastaan selfienottajat ja puhelimeen puhujat pitivät kiinni nykyajassa.

Jeesuksen saapuessa Jerusalemiin kaksi vuosituhatta sitten vietettiin juutalaista pääsiäistä. Kansaa oli kokoontunut pyhään kaupunkiin sankoin joukoin.

Tänä vuonna pääsiäisen ajankohta sattui kalenterissa samaan aikaan sekä juutalaisilla että kristityillä. Se ei tapahdu kovin usein. Pyhään kaupunkiin olivat juutalaisten lisäksi saapuneet sekä lännen että idän kristityt.

Ortodoksijuutalaiset olivat pukeutuneet juhlavasti. He marssivat perheineen rukoilemaan paikkaan jota me kutsumme Itkumuuriksi. Miesten ohimokiharat olivat somasti rullalla ja heidän lierihattunsa olivat näyttäviä. Hasidijuutalaiset olivat pukeutuneet karvalakkeihin ja pitkiin takkeihinsa. Olin vaikuttunut näkemästäni.

Kristittyjen pääkohde pääsiäisenä oli Pyhän haudan kirkko. Sen ympärillä parveili erilaisia ryhmiä. Valkoisissa kirkkovaatteissa liikkuvat etiopialaiset pyhiinvaeltajat erottuivat joukosta. Ortodoksinen papisto kulki mustissa viitoissaan. Ihmisvilinässä oli monien kulttuurien edustajia, jotka puhuivat kymmeniä eri kieliä. Uskonnollisia tunnuksia ei kaihdettu.

Matkani päätavoite oli osallistua suuren lauantain (ns piinaviikon lauantai) Pyhän tulen palvelukseen, jolloin patriarkka menee Kristuksen hautakammioon. Pyhän haudan vartijan eli patriarkan rukoillessa tapahtuu vuosittainen ihme: tuli syttyy hänen kynttiläänsä. Ykseyden merkiksi eräät ortodoksiset maat hakevat tulen vuosittain Jerusalemista omiin kirkkoihinsa jaettavaksi kynttilöihin pääsiäisyönä.

Pyhän tulen syttyessä se ei ensihetkien aikana polta. Ystäväni Kyriakos lähetti kuvan, jossa hän pitää kättään tulen päällä. Pyhän tulen- seremonian tiedetään tapahtuneen alkuvuosisadoista lähtien. Se on ihme, jota tullaan todistamaan vuosittain Pyhän haudan kirkkoon.

Pyhiinvaeltajia oli tullut jo aamuyöllä odottamaan pääsyä vanhaan kaupunkiin, jossa Pyhän haudan kirkko sijaitsee. Kaupungin muurien ulkopuolella oli tuhansia pyhiinvaeltajia eri puolelta maailmaa. Mekin seisoimme odottamassa lähes kuusi tuntia, mutta poliisit eivät päästäneet edes sisälle vanhaan kaupunkiin. Tilanne oli rauhallinen, eivätkä ihmiset hermoilleet, vaikka odottaminen oli rankkaa. Kuulin jälkikäteen, ettei kirkko ollut edes täysi. Oliko kyse poliisien vallankäytöstä?

Tulen ihme jäi minulta näkemättä. Näimme kuitenkin ihmisiä, jotka olivat saaneet tulen kynttilöihinsä tuossa palveluksessa. Myöhemmin näin joidenkin tulevan Kristuksen haudan sisältä huutaen Khristos Anesti (Kristus nousi kuolleista) ja voitonmerkkiä näyttäen. Haudan suulla vartioiva iso munkki valvoi, ettei suurempia uskonnollisia hurmoksia päässyt syntymään.

Pyhässä kaupungissa aika tuntui pysähtyneen. Näimme Kristuksen hautaluolan, vankilan, jossa Häntä pidettiin, Neitsyt Marian kodin, hänen hautansa, Öljymäen vanhat haudat ja paljon muutakin. Tuntui lohdulliselta ajatella, että kaikkea vanhaa ei muuteta, modernisoida tai jyrätä maan tasalle ainakaan niin kauan kuin nykyiset vallanpitäjät ovat siellä.

Sirpa Okulov

kasvatusasiain koordinaattori

Suomen ortodoksinen kirkko

 

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona

    Ihmeiden aika ei vielä ole ohi! Varmasti mielenkiintoinen matka kaikkineen. Kiitos kertomuksestasi.

    Piti sanomani, että olet ottanut kauniin kuvan.
    ++ Suorastaan on “maalauksellinen” sävyjensä ja tyylinsä osalta. Oikein hyvä. (uskonnoista ja politiikasta olen kommentoinut toisaalla).

Jätä kommentti

*