Joulumuistoja

On vuoden loppupäivät. Joulutohinat ovat takanapäin. Nyt nautiskellaan leipomuksista ja valmistetuista jouluruuista. Lahjapakettien vaihto on suoritettu. Ortodoksinen jouluaika ei lopu loppiaisena, kuten Suomessa yleensä. Juhlakautta jatkuu vielä pitkälle tammikuuhun.

Alkukirkko vietti joulua yhdessä Jeesuksen kasteen juhlan kanssa, jota ortodoksit muistelevat 6.1. Sen juhlan vietto jatkuu tammikuun puoleen väliin. Ennen joulua oli pitkä paasto, sitten on pitkä juhlakausi.

Jouluun liittyy itselläni suuri tapahtuma. Ensimmäinen lapseni syntyi jouluaattona 34 vuotta sitten. Hän syntyi pitkän kaavan mukaan ja lopulta sektiolla. Oli liikuttavaa, kun hänet tuotiin heräämöön pienessä tonttulakissa. Sitä ei voi unohtaa.

Joulu nostaa tunteita pintaan. Joulunpyhät voivat olla raskaita niille, jotka viettävät sen ensimmäisen kerran, ilman aviopuolisoa, äitiä, isää tai lasta. Jouluna muistellaan myös lapsuuden ja mummolan jouluja. Joulu on ladattu tunteilla enemmän kuin moni muu juhla.

Eräät jouluun liittyvät asiat ärsyttivät aikanaan, nyt ne ovat muuttuneet perinnöksi, jota muistelen romanttisella kaiholla. Muistot kultaantuvat. Vietimme lapsena paljon jouluja maalla mummolassa. Mummolan jouluun kuului, että pojat hakivat kuusen metsästä.

Joka vuosi mammasta ja papasta huolehtiva tätimme moitti kuusen karahkaksi. Täti tallusti metsään. Hän tarpoi hangessa lyhyillä jaloillaan ja kaatoi paremman kuusen. Se ei naurattanut silloin, nyt se on hauska muisto mummolan jouluista.

Aattona laitettiin kinkku uuniin ja aamulla oli tuvassa taivaallinen tuoksu. Sen ajan kinkuissa oli rasvaa ja ne olivat meheviä. Ei haitannut, vaikka mummolassa oli sauna ulkona, vessa pihan perällä ja tuvassa kantovesi. Kaikkien piti puuhastella jotakin, että arki saatiin toimimaan. Nyt vastaavat olosuhteet löytyvät ainoastaan reality TV:n sarjoissa, joissa aikuiset leikkivät henkiinjäämisleikkejä.

Kristus syntyy – kiittäkää

Sirpa Okulov

kasvatusasiain koordinaattori

Suomen ortodoksinen kirkko

 

 

 

 

Jätä kommentti

*