Ensimmäisestä blinistä tulee aina möykkyinen, sanoo venäläinen sanalasku. Tätä mietin, kun aloittelen tätä ensimmäistä blogiani. No, riskinottaja juo samppanjaa, toteaa toinen sananlasku. Suomalaisille rohkeille tarjotaan vain hernerokkaa.

Minulla on elämäni aikana ilo (ja joskus myös työ ja tuska) tutustua erilaisiin kieliin. Niiden avulla näkee, että maailmaa ja asioita voi hahmottaa hyvin eri tavoin. Edellä olevat esimerkitkin jo sen näyttävät. Kielet ovat suuri rikkaus ja kielellä leikittely hieno taito. Tunnustan avoimesti sisäisen fingerporilaisuuteni.

Kieli on elävä ja muuttuva; kaikista muutoksista ei pidä, toiset riemastuttavat ja nuorison kieli karkaa jo ulottuvilta. Uudet ilmiöt tuovat myös mukanaan uusia sanoja, ja suomalaiset ovat viime vuonnakin niitä ilahduttavasti tuottaneet.

Uskonnon kieli on kuitenkin sellainen, joka helposti jähmettyy ja seisahtuu. Ihan ymmärrettävästikin: pyhän äärellä on syytäkin pysähtyä miettimään, mitä sanoo. Omaa ja toisen pyhää ei pidä mennä repostelemaan kevyin sanoin. Monet itseäni viisaammat ovat kuitenkin jo pitkään puhuneet uskonnollisen kielen rikastamisen tarpeesta.

En puhu vanhojen sanojen poistamisesta: hyvät, rakkaat ja tärkeät ilmaisut kantavat sisällään sellaisia merkityksiä ja historian kerroksia, joita ei kannata heittää noin vain pois. Säilyköön jouluseimi ja vanhurskauttaminen, pidetään käytössä veisuu ja rippi. (Niin sanoina kuin tekoinakin) Mutta niiden rinnalle voisi tuoda uutta, nykyihmisille läheistä puhetta. Ehkä uusi ilmaus toisi uusia oivalluksia Jumalasta.

Ei ole helppoa ymmärtää Jumalaa saati yrittää kuvailla Häntä sanoin, se on vähän kuin yrittäisi halata pilveä. Jumala on aina meidän sanavarastoamme ja käsityskykyämme suurempi. Voimme silti yrittää tavoittaa jotakin Hänestä. Jokainen ilmaus tuo esille jotakin Jumalan olemuksesta ja auttaa näkemään Hänet toisin. Elämän eri tilanteissa tarvitsemme erilaisia sanoja ja näkökulmia Jumalasta.

Haastankin nyt sanavalmiit savolaiset ja muutkin miettimään, mitä ajattelet Jumalasta ja Jeesuksesta, ja miten sen sanoiksi pukisit. Onko Jumala sinulle turva, kallio, yläkerran isäntä vai luoja? Onko Jeesus veli, vapahtaja vai mestari? Vai löydätkö jonkun uuden ilmauksen?

Ja vinkkinä: näin ekumeenisella ykseysviikolla kannattaa tutustua toisten kirkkojen rukouksiin ja teksteihin, sieltä voi löytää hienoja helmiä, jotka rikastavat omaa uskonnollista kieltä.

Kirsti Tapanainen