Kauheiden uutisten keskeltä

HS 27.3.19 Poliisi epäilee: Suomalaislapsia huumattiin ja raiskattiin, tekoja kuvattiin suorana verkkoon, nuorimmat uhreista alle kouluikäisiä. Otsikon takana suunnatonta ahdistusta herättävä uutinen siitä, kuinka kuusi suomalaispoikaa on joutunut hyväksikäyttöringin uhriksi, kuinka yhtä poikaa on raiskattu jopa kymmenen tuntia. Tekijöinä suomalaismiehet. Uutisen luettuani toivon välittömästi jonkun sanovan, että on tätä ollut ennenkin. Nyt tämä vaan tehdään näkyväksi. Vaikka ei se silti lohduttaisi. Niin järkyttävä uutinen on.

Lapsella, kuten meillä kaikilla, on perustuslaillinen oikeus koskemattomuuteen. Lapsilla erityisesti, koska hänen asemansa on haavoittuvainen ja hän on riippuvainen oman kodin, omien vanhempien tarjoamasta turvasta. Eikä pelkästään oman kodin, vaan kaikkien läheisaikuisten tarjoamasta turvasta. Läheisaikuisia ovat myös hoitajat, opettajat ja ohjaajat.

Pitkittyneessä tilanteessa lapselle epänormaalista on muodostunut normaali. Siksi tapahtunutta ei osata mieltää vääräksi. Tällöin pelastukseksi voi osoittautua kuka tahansa ulkopuolinen lapsen elämää näkevä henkilö.

Huomattava osa seksuaalirikoksista, myös lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista jää selvittämättä arkaluontoisuuden vuoksi. Edellä mainitun uutisen poikiin kohdistuneet rikokset olivat saaneet tapahtua 14 vuoden ajan.

Eduskuntavaalien teemaksi on noussut ilmastokysymykset. Se on hyvä teema. Meidän on pelastettava se mitä pelastettavissa on. Mutta ei pelkästään ilmasto, vaan koko luomakunta, ihmiset siinä. Eduskuntaan on saatava päätöksentekijöitä, jotka keskittyvät suojelemaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. On luotava edellytyksiä, lisättävä resursseja sellaisten rikosten torjuntaan ja tutkintaan, jotka liittyvät lapseen ja nuoreen. Ja on taattava uhrien laadukas hoito asuinpaikasta riippumatta. Nämä teemat ovat osa Pelastakaa Lapset ry:n eduskuntavaaliohjelmaa.

Lapsiuhritutkimuksen mukaan lapsiin kohdistunut seksuaalinen hyväksikäyttö on onneksi ollut kaiken aikaa laskusuunnassa. Siitäkin huolimatta, että internetin myötä edellytykset sen kasvamiselle ovat huomattavat. Lapsiuhritutkimus on vuodelta 2013. Tuoreempaa luotettavaa tietoa ei ole saatavilla.

Yksikin uutisoidun kaltainen tapahtuma on turha, väärä, tuomittava, liikaa. Rikos. Siksi ei juurikaan lohduta, että ilmiö ei itsessään ole lisääntynyt. Viranomaistoiminta on lisännyt kiinnijäämisen riskiä, ja ilmoitusalttius tekee toiminnasta näkyvämpää.

Uhkia on joka puolella. Ei maailma ole valmis. Pääasia on, että vaikeilta asioilta ei ummisteta silmiä. Katsotaan herkkinä ympärillemme. Tiedostetaan, että tunnistetaan. Emme saa olla naiiveja suojellessamme lapsiamme.

Yksi ei voi tehdä kaikkea. Minusta ei ole koko maailman pelastajaksi. Eikä sinusta. Yritän keskittyä yhteen tai muutamaan asiaan, joissa pyrin tekemään parhaani, tai antamaan tukeni. Muuten käy niin kuin lapsena iltarukouksessa, kun ensin rukoilin vanhempieni puolesta. Sitten sisarusten. Enkä voinut unohtaa kavereitakaan. Enkä varsinkaan koiraa. No jos muistin koiraa, niin sitten oli rukoiltava tallin hevostenkin puolesta, ja lopulta koko maailman. Eikä se tainnut ihan huono iltarukous ollakaan.

 

Auli Kela, diakoniatyötekijä, Siilinjärven seurakunta

Jätä kommentti

*