Kaupunkiteologit muuttivat suotuisan hyväksi

Kaupunkilaispojalle maaseutuun liittyvät asiat, käytänteet ja terminologia ovat aika vieraita, vaikka kaupungin ulkopuolella oleva elämä on tullut tutuksi monella tavalla vuosien varrella. Tunnen kuitenkin aina pientä epävarmuutta, kun lähden maaseudulle erilaisiin tilaisuuksiin, joissa joutuu keskustelemaan kirkon asioiden lisäksi vaikkapa kevätkylvöistä ja sadonkorjuusta.

Onneksi puhetyöläisenä on tottunut kiertämään karikot ja esittämään asian toisin sanoin, mutta usein asia menee sinne päin suurella pensselillä ja katutaso, tai pellonpiennartaso, jää hämärään.

Tänä keväänä olen ollut parissa ekumeenisessa tapahtumassa toimittamassa kylvönsiunauksen luterilaisen papin kanssa. Onneksi voin tukeutua jumalanpalveluskirjaan, josta luen kylvönsiunausrukouksen.

Kerron siunauksen jälkeen veden merkityksestä ihmiskunnalle, ilman vettä ei olisi elämää, ja siitä, miten Pyhä Hengen vuodattamisen kautta vedestä tuli pyhityksen väline: pyhitetyllä vedellä voi siunata mm. pellot, karjan, valtamerialukset, kodin, auton, kaiken sen mikä meille on tärkeää. Kirjasta lunttaamalla siis kerron oikeilla sanoilla mitä teemme, eli kylvämme siemenviljan ja rukoilemme, että maa synnyttää, kasvaa ja antaa kylväjälle siemenen ja leivän ravinnoksi. Huh, tämä riittää, tästä selvisin vielä.

Tämä epävarmuuden siemen kylvettiin minuun jo 1980-luvun alussa, kun olin kesätoimittajana kolmen kunnan alueella ilmestyvässä lehdessä, ja kyllä, maaseudulla. Miten lie silloin selvisin.

Kuvaava esimerkki siitä, miten me näemme maailman eri tavalla, on eräs kirkkomme rukous, suuri ektenia. Vanhan käännöksen mukaan me rukoilemme Herralta suotuisia ilmoja, runsaita maan hedelmiä ja rauhallisia aikoja. Kauniisti kirjoitettu, sanottu. Uudessa käännöksessä kaupunkiteologit ohjaavat meidät rukoilemaan hyviä säitä, mikä on aivan eri asia, kuin suotuisa ilma.

Kaupunkilaiset kaipaavat hyvä säätä, että voi olla uimarannalla, torilla, piknikillä, ottaa aurinkoa, käydä mökillä jne. Kaupunkilaisten hyvä sää ei ole maanviljelijän hyvä sää, vaan se on juuri tuo suotuisa sää, kaikkea sopivasti!

 

isä Harri Peiponen
Kirjoittaja työskentelee pappina Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa. Aiemmin hän on työskennellyt mm. tiedottajana ja arkkipiispan sihteerinä Suomen ortodoksisessa kirkollishallituksessa.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Mukava kuulla seurakuntaelämästä, ja ihmisistä

    Kieli ja kohde muuttuvat, evankeliumia on toisaalta julistettava ajan hengessä, kehotti arkkipiispa Simojoki kirjassaan, varmaankin Kirkko ja nykyaika, 1960)
    Mutta,
    palautui teemastasi elävästi mieleen alakoulun opettajan sanat vuosikymmenten takaa kun hän ohimennen kertoi (maaseudun kyläkoululla), että
    koulun johtokunnan (isännät) ovat valinneet kouluvirret maanviljelykseen liittyvinä
    (esim. “Hän säät ja ilmat säätää / / ja hyisen hallan häätää / ja viljan vartuttaa.”
    – poiminnat ev.lut. virsi 462 Soi kunniaksi Luojan)

Jätä kommentti

*