Kesän aikana silmiin on osunut useampikin asia ja keskustelu, joissa ihmisen kelpaaminen yhteisön täysvaltaiseksi jäseneksi on kiinni siitä onko hän ”normien” mukainen. Ulkomaalainen voi muuttaa Suomeen, kunhan tienaa tarpeeksi ja on hyödyksi yhteiskunnalle. Suomalainen voi olla kunhan ihonväri on oikea ja puhuu sujuvasti suomea. Homo on tervetullut seurakuntaan, kunhan ei näytä homolta tai käyttäydy kuin homo. Jos tämä ei käy, voi mennä toiselle hiekkalaatikolle leikkimään. Kaikki eivät kuitenkaan voi vaihtaa hiekkalaatikkoa ja etsiä toista, jonne mahtuu sellaisena kuin on. Hiekkalaatikko voi olla myös niin suuri, ettei sieltä pääse pois.

Puheet ja teot ovat näissä asioissa usein ristiriidassa keskenään. Ulkomaalaiset ovat tervetulleita, mutta työhaastatteluihin heitä ei kutsuta, jos nimi on poikkeava. Tummaihoinen saa kuulla rasistisia kommentteja kadun häiriköiltä kenenkään niihin puuttumatta. Kirkko julistaa armoa ja  ominaisuuksista riippumatonta ihmisarvoa, mutta kieltäytyy siunaamasta kaikkia jäseniään. Ja kaikkeen löytyy selitys: ei ollut pätevä, ei kielitaitoa, ei osaamista, ei uskaltanut, ei Raamatun mukaista.

Emme voi muuttaa sitä, millaisia olemme olemukseltamme. Voimme muuttaa vain omaa käyttäytymistämme. On kohtuutonta ja epäinhimillistä asettaa reunaehtoja toisten hyväksymiselle. Homo homini lupus est. Ihminen on ihmiselle susi.

Jaana Turunen

luottamushenkilö Kallaveden seurakunnasta