Kevät on vallaton!

Minulla on kolmannella luokalla oleva poika, jonka voi sanoa viihtyvän koulussa. Silti näin kevään kuluessa ja kesän kynnyksellä alkaa kesäloman odottelu. Hän odottaa lomaa ja siihen liittyviä mukavia asioita, kuten matkaa isoäidin mökille viettämään yhteistä aikaa Turussa asuvan serkun kanssa. Mukavan asian odottaminen on usein, niin lapsille kuin aikuisillekin, pitkäveteistä ja kärsivällisyyttä vaativa asia.

Onneksi kesän odottamiseen sijoittuu muutamia mukavia maaleja. Näitä kesän odotuksen maaleja ovat mm. vapputivoli, Tenavaliigan alku, puhtaan kadut, leskenlehdet, västäräkit ja jäätelökioskit. Näiden maalien odottaminen tuo askel askeleelta kesää ja lomaa lähemmäs, niin koululaisille kuin muillekin.

Työelämässäkin on hyvä asettaa lyhemmän ja pidemmän aikavälin maaleja. Näitä maaleja voi kutsua toimintasuunnitelmiksi, kausisuunnitelmiksi tai vuosikelloksi, miksi nyt milloinkin. Hyvin suunnitellut maalit auttavat jäsentämään ja kehittämään työtä.

Nämä maalit ovat apuna myös silloin, jos työn mielekkyys hetkellisesti katoaa. Näin kävi minulle pari vuotta sitten. Rupesin pohtimaan, että haluanko toistaa samoja asioita rutiinin omaisesti vuodesta toiseen ja kiinnostaako tämä työ minua ylipäätään. Työn imun kadottaminen on kurjaa, mutta vähintään yhtä kurjaa on sen odottaminen takaisin. Pelkällä odottelulla en olisi intoani saanut takaisin vaan jouduin miettimään tilanteeseen ratkaisuja.

Työnantajalla on suuri merkitys työn imun suhteen. Kun työnantaja on aidosti kiinnostunut, mitä teet, mitä osaat ja mihin parhaimmillasi pystyt, luo se ilmapiirin, jossa saat kokemuksen tekeväsi työtä jolla on tarkoitus. Myös työtoverit ovat avainasemassa tämän kannustavan ja niin yksittäistä työntekijää kuin työnantajaa hyödyttävän ilmapiirin luomisessa. Kannustavat ja eteenpäin katsovat työtoverit vievät työtä suuntaan, jossa turha pikkuasioista kitinä jää pois ja ykkösasiaksi nousee palkan lisäksi yhdessä työntekemisestä saatava ilo.

Miten minulle kävi? Minä aloin asettaa itselleni jälleen uusia maaleja, jotta työn imun odottaminen olisi vähemmän pitkäveteistä. Yksi vaihtoehto oli etsiä uusia työtehtäviä ja työnantajia. Toinen vaihtoehto oli kehittää omaa työtä niin, että innostus palaa. Minun kohdallani jälkimmäinen vaihtoehto, työnantajani ja hyvien työtovereiden avustuksella, voitti ja työnilo palasi samaa matkaa yhä korkeammalle kohoavan auringon ja kesän muuttolintujen kanssa.

Elämässäkään ei kannata jäädä vain odottelemaan. Kannattaa haaveilla ja asettaa sopivia maaleja tulevaisuuteen. Ainakin näin keväällä!

 

Sauli Paavilainen

Johtava nuorisotyönohjaaja, Siilinjärven srk

 

Jätä kommentti

*