KIITOLLISUUSVYÖRYN ALLE

Noin viikko sitten palasin Suomen Lähetysseuran järjestämältä kummimatkalta Nepaliin. Matka oli minulle ensimmäinen tuohon yhteen maailman köyhimpään mutta kauneimpaan maahan. Eniten ensikertalaista yllätti kuitenkin kiitollisuus, joka vyöryi yllemme eri vierailukohteissa.

Tutustuimme monipuolisen kummityön avustuskohteisiin kouluissa, kyläyhteisöissä, työpajoissa. Vierailukohteissa tapasimme köyhistä tai muuten vaikeista oloista tulleita sekä vammaisia lapsia ja nuoria. Suomalaisten kummien tuki oli mahdollistanut heidän koulutiensä ja ammattiin opiskelunsa. Kyläyhteisöön oli syntynyt uutta elämää, kun yhdessä oli opeteltu viljelemään lähipeltoja. Toivo oli tullut kylään. Ja kiitollisuus.

Kun saavuimme koulun, kansalaisjärjestön tai kyläyhteisön vieraaksi, niin samettiruususeppeleet pujotettiin tuon tuostakin kaulaamme. Saimme osaksemme vieraanvaraista tarjoilua, taidokkaita musiikki- ja tanssiesityksiä, kauniita sanoja. Kiitollisuus tuntui ylenpalttiselta. Tuntui, että emme olleet ansainneet tällaista kiitollisuuden vyöryä.

Vähitellen ymmärsimme, että kiitollisuus oli tarkoitettu jaettavaksi kaikille tuhansille kummeille ja vuosien varrella apua lahjoittaneille. Kummityö on ollut pitkäjänteistä. Noin 30 vuoden ajan Suomen Lähetysseuran kummityö on tuonut toivon heille, joilla toivoa ei ole ollut.

Kuurokin lapsi on päässyt kouluun, näkövammainen nuori valmistunut ammattiin, alakastinen tyttö hyväksytty koulun oppilaaksi, syrjäseudun kerjäläistyttö opiskellut auttamaan muita. Hyljeksitty on saanut ihmisarvon.

Tällaisista kokemuksista syntyy kiitollisuus, joka koskettaa. Kiitollisuus koskettaa niin voimakkaasti, että vastaanottokyky tuntuu ylittyvän.

Matkalla tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että lähimmäisen auttaminen kannattaa aina. Olemme kyllä varsin nerokkaita keksimään toinen toistaan parempia tekosyitä olla auttamatta. Lauri Tahko Pihkala aikoinaan totesi, että kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä. Sanontaa voisi soveltaa myös lähimmäisyyteen. Kaikki syyt, jotka estävät meitä auttamasta lähimmäisiämme, ovat tekosyitä. Itsekkäitä sellaisia.

 

Ismo Haapanen

Kirkkoherra, Suonenjoki

 

Jätä kommentti

*