En ole ehkä koskaan viettänyt niin touhukasta lomaa kuin tänä kesänä. Yhden viikon sisällä ehdimme ostaa kauan kaivatun isomman asunnon, viettää uskomattoman ihania häitämme ja livistää leppoisalle häämatkalle ennen järjetöntä muuttorumbaa.

Kesäloman viimeisen viikon lopulla heräsimme vuoroaamuin Kuopiosta ja Rovaniemeltä, ja yritimme epätoivoisesti mahduttaa kolmion tavaroita pakettiautoon, sekä kolmiota ja kaksiota kolmioon. Loman loputtua raahauduimme töihin ihmisraatoina työntäyteisen muuttourakan ja huonosti nukuttujen öiden jälkeen.

Fyysisen urakoinnin lisäksi muuttaminen koettelee henkisesti. Mieli takertuu epätoivoisesti omituisiin asioihin, kun kaikki silmistä poissa olleetkin asiat täytyy kaivaa kaappien ja varastojen pimeistä nurkista esiin ja miettiä mitä niille tekisi. Asioita ei voi työntää syrjään loputtomasti.  Useamman vuoden kaapissa käyttämättömänä lojunut paita tuntuu nyt tärkeältä ja turvalliselta, koska se on pysynyt siellä kaikkien elämän myllerrysten keskelläkin. Ja yhtäkkiä joku uskaltaa kyseenalaistaa koko paidan olemassaolon!

Haaste syksyyn: Kitken rönsyt ja annan oikeasti tärkeille asioille mahdollisuuden kukoistaa vähemmän tärkeiden asioiden keskeltä. Kunnioitan toiselle tärkeitä asioita, vaikka en täysin ymmärtäisikään niiden merkitystä. Annan, teen ja otan tilaa.

 

 

Riikka Räihä, Kuopion tuomiokirkkoseurakunnan kanttori