Kirkon yhteiskunnallisesta merkityksestä

Muutama vuosi sitten Kuopion Mielenterveyspäivillä yhtenä aiheena oli ”Onko kirkolla tänä päivänä yhteiskunnallista merkitystä” ja pääkirjaston auditorio oli täynnä kuulijoita. Tarjolla oli avaraa ja syvällistä pohdintaa mm. piispa Jari Jolkkosen ja kansanedustaja Markku Eestilän toimesta. Jolkkonen korosti uskon ja kirkon opin vaikutusta ihmisten terveyteen. Eestilä nosti esille kirkon diakoniatyön ja sen merkityksen syrjäytymisen ehkäisyssä. Kaikki puhujat vastasivat otsikon kysymykseen KYLLÄ.

Viime syksynä aloittanut uusi nettilehti ”Maansuola” keskittyy kirkon yhteiskunnalliseen rooliin ja tehtäviin. Ensimmäisessä lehdessä oli podcast, jossa kirkkohallituksen johtava asiantuntija Kari Latvus oli Vantaanjoen kappalaisen Kristiina Hyppölän haastateltavana. Asiat joihin kirkon soisi ottavan kantaa ja joihin sillä on asiantuntemusta ovat Latvuksen mukaan mm. ihmisoikeudet ja tasa-arvo, syrjäytyminen, eriarvoisuus, yhteisöllisyys, ilmastonmuutos ja digitalisaation mahdollisuudet ja uhat. Kirkon tulisi olla eräänlainen hyvän elämän puolestapuhuja.

Mielestäni kirkon yhteiskunnallinen merkitys kasvaa koko ajan. Vaikuttaa siltä, että yhä useampi alkaa saada tarpeekseen pinnallisesta, kiireisestä ja materialistisesta elämäntavasta. Huomio suuntautuu enemmän henkisiin ja hengellisiin tarpeisiin ja elämyksiin. Aineellinen kasvu tulee ennen pitkää tiensä päähän rajallisella planeetallamme. Johtava talousguru Sixten Korkman toteaa kirjassaan Talous ja utopia: ” Talouskasvun tulee tavaratuotannon sijaan yhä enemmän perustua palvelutuotantoon, kuten sosiaali- ja kulttuuripalveluihin”.

Kirkon sisäinen murros – joka on syntynyt pienenevien taloudellisten resurssien paineesta – pakottaa uudistumaan ja miettimään innovatiivisesti perustehtävän toteutustapoja. Sanaa voi julistaa sekä lähimmäistä auttaa monin tavoin. Näillä näkymin työntekijöiden määrä vähenee tulevina vuosikymmeninä ja vapaaehtoistyö nousee suurempaan rooliin. On oikea hetki panostaa ”ihmisläheisten tuotteiden” kehittämiseen, jotka vastaavat kasvaviin henkisiin ja hengellisiin tarpeisiin. Esim. retriitit ja vastaavat palvelut voivat tuoda työpaikoille työniloa ja voimaa jaksamiseen. Kirkolla on momentum tulla vahvemmin esiin suomalaisten sielunhoitajana.

Suomalaista hyvinvointivaltiota pidetään monille muille maille malliksi kelpaavana hyvänä yhteiskuntana, johon tullaan kaukaakin tutustumaan. Ulkopuoliset ihailevat sen peruskiviä kuten altruismia, epäitsekkyyttä ja toisista välittämistä. Sen suosio perustuu mm. siihen, että se tuottaa kansalaisille turvaa ja torjuu köyhyyttä. Sen jatkuva kehitys ja vahvistuminen on meille suomalaisille kunnia-asia. Tässä työssä kirkko voi kantaa korttansa kekoon entistä vahvemmin.

 

Upi Heinonen, lut. Kuopio, luottamushenkilö

Jätä kommentti

*