Kiukkoset ja Kekkoset
Onneksi peukaloni sattui napauttamaan kaukosäätimestä tiistai-iltana Ylen Teema -kanavan, jossa alkoi mielenkiintoinen ohjelma: ”Virtaset ja Kekkonen”. Jo ohjelman alkuvaiheissa kävi selväksi, että siinä kerrottiin myös minun, sukuni ja perheen historiaa. Ohjelma kiinnosti heti, eikä se johdu siitä, että nykyisen asuinkuntani mailla sijaitsee Kekkosen syntymäkoti. Lapsena ja nuorena meille oli taas itsestään selvää, että Kekkonen on kainuulainen.
Kiukkosten elämä vakiintui Säräisniemen kylälle, Vaalan kuntaan, kun isä rakensi sinne talon v. 1962 ja asettui asumaan sinne 3 lapsen ja äitini kanssa. Itse synnyin tuona saman kesänä. Isä oli jo silloin sotaveteraani, joka oli vammautunut rintamalla ollessaan autonkuljettajana. V. 1917 hän tuli Karjalasta Suomeen ja tapasi myöhemmin äitini kotikyläni vanhainkodin työmaalla. Siitä se yhteiselämä alkoi.
Elokuvan Virtaset aloittelivat omaa elämäänsä sodan jälkeen suurin toivein. Työpaikat tehtaassa ja sen tarjoama vuokra-asunto tarjosivat toiveikkaat tulevaisuudennäkymät. Suomen menestys Olympia ja MM -kisoissa oli suurennuslasin alla, ja sen myötä vaihtelivat myös mielialat. Hieman myöhemmin elokuva muisti aina välillä kertoa, kuinka Kekkonen jälleen valittiin johtamaan maata ja siltä osin kaikki oli hyvin. Yllättäen lapsia oli neljä, niin kuin meilläkin. Kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Moni muukin asia natsasi. Kun vaikeuksia tuli, alkoholi astui kuvioihin mukaan. Nuoret Virtaset menestyivät vaihtelevasti. Osasta tuli ylioppilaita, osa lähti merille helpon rahan toiveissa. Tuli sairautta ja suruakin. Perinteinen meno muuttui varsinkin 60 –luvulta eteenpäin, kun maailmankuva avartui ja perinteinen elämänmeno muuttui lopullisesti.
Minunkin perhe aloitti yhteisen kodin perustamisen työnantajan tarjoamassa vuokra-asunnossa v.1988. Kahdeksan vuotta siinä meni, ja sitten siirryttiin ensimmäiseen omaan asumukseen. Kekkonen ei ollut enää presidentti, vaan sosialidemokraattisten presidenttien jälkeen muutkin puolueet saivat oman valtionpäämiehen. Elämä Suomessa on muuttunut monella tapaa, mutta edelleen nuoret haluavat oman kodin, perheen ja yhteisen tulevaisuuden. Oliko se helpompaa 50- tai 60 luvun Suomessa? Pystyin samaistumaan hyvin niin elokuvan isään kuin lapsiinkin. Kaikki toivovat pelkkää hyvää niin itselleen kuin perheellekin, mutta niin moni muukin asia kuin presidentit vaikuttavat lopputulokseen. Minun ja perheeni tie on vielä vaiheessaan. Toivon kaikkea hyvää.
Jyrki Kiukkonen nuorisotyönohjaaja, Pielavesi