Kohtuuisästä kelpopapaksi

Kohtuuisästä kelpopapaksi

 

Isän rooli perheen päänä on muuttunut kovastikin aikojen saatossa. Kun ennen vanhaan isä oli perheessä se, joka hankki elannon, rakensi talot, viljeli pellot ja teki metsätyöt. Tänä päivänä molemmat vanhemmat voivat käydä palkkatöissä ja hoitaa kotia ja lapsia tasavertaisesti. Isä ja isän rooli perheessä on tärkeä. Pienelle lapselle isän läsnäolo tuo turvallisuutta, ja kun isä on vielä voimakas ja taitava, niin häneen voi turvata monenlaisissa asioissa. Isän kanssa harrastetaan erilaisia asioita ja isä voi ottaa lapsiaan mukaan vaikkapa peltotöihin, harrastuksiin tai eräretkelle.

Minullakin oli isä. Sattumalta, juuri tänään 8.11, on hänen kuolemastaan kulunut 49 vuotta. Olin silloin aloittanut juuri koulun. Heräsin, kun olohuoneesta alkoi kuulua ääniä. Yöllä oli satanut yli puoli metriä lunta, ja avun saanti sivukylälle kesti toivottoman kauan. Tämä oli merkittävä tapahtuma, joka on vaikuttanut paljon minuun ihmisenä. En muista isästä kovinkaan paljoa. Hän oli sodan veteraani, ja vietti meidän kanssa paljon aikaa kotona äidin ollessa töissä. Valokuvista voin nähdä, kuinka olin monesti hänen sylissään ja kaikki näytti olevan hyvin.

Urheasti äiti kasvatti neljää lasta ja hoiti työnsä ja kodin. En osaa oikein kuvitella, millaista elämä olisi ollut, mikäli olisi saanut viettää enemmän aikaa oman isän kanssa. Onneksi siinä lähellä, naapuristossa ja sukulaisissa oli sellaisia isejä, jotka ottivat meidätkin mukaan tekemisiin. Näitä asioita on oppinut ymmärtämään myöhemmin oman työn kautta, kun kuuntelee lasten ja nuorten monenlaisia kokemuksia heidän omista isistään.

Kun on itsekin isä, ja saanut elää sitä isyyttä jo kohta 30 vuotta, haluaisi toivoa ja rukoillakin sitä, että kaikilla voisi olla turvallinen ja rakastava isä. Isän tehtävä on luoda perusturvallisuutta elämään. Tunnen myös paljon lapsia ja nuoria jotka eivät minun lailla ole voineet kunnolla tutustua isäänsä. Taustalla on useasti erotilanteet, ja sitä seuraavat elämänmuutokset.

Ilokseni olen huomannut, että tämän päivän ukkien ja mummujen rooli on muuttunut mukavampaan suuntaan. Kun ennen ajeltiin muutaman kerran vuodessa maalle mummolaan satojen kilometrien päähän viettämään juhlapyhiä, tänä päivä isovanhemmat ovat saattaneetkin muuttaa lastensa luo kaupunkiin ja he osallistuvat lastenlapsien ja perheen elämään lähes päivittäin.

Itselläni ei ole vielä yhtään lastenlasta. Miten itse tulen aikanaan toimimaan noiden viikareitteni kanssa jää nähtäväksi, mutta ainakin yleinen mielipide ja asenne yhteiskunnassamme rohkaisevat minua kasvamaan kohtuuisästä kelpopapaksi.

 

Jätä kommentti

*