Kristus kuuluu kampukselle

Korkeakoulujen avajaisia pidetään tällä viikolla ja syyskuun alkuviikkoina opiskelijat kirmaavat omiin initiaatioriitteihinsä kampusalueilla ja kaupunkien keskustoissa.

Kuopion Niiralassa sijaitseva puistomainen Valkeisenlampi on erityisesti nuorten kokoontumispaikka. Joka syksy etenkin perjantai- ja lauantai-iltaisin lammen rannat ovat suosittuja.

Viime vuodelta muistan oudon näyn: Valkeisenlammen nurmikkoalueella istui kuusi-seitsemän kymmentä nuorta sunnuntaina iltapäivällä. Ajankohta oli mielestäni erikoinen – yleensä tuohon aikaan viikosta opiskelijat alkavat vasta heräillä opiskelijabokseissaan.

Kokoontumisen yhdistävänä tekijänä oli todennäköisesti opintojen alkaminen. Vaikka kuinka opiskelija vastaa vain omista opinnoistaan, silti siihen kuuluu olennaisena osana ilojen ja surujen yhdessä jakaminen.

Onneksi Kristus saa, ainakin vielä, olla mukana tiedeyliopistojen avajaisissa. Itä-Suomen yliopistossa tämä on luonnollisesti itsestäänselvyys, teologiahan on yksi oppiaine Joensuun kampuksella. Entä täällä Kuopion kampuksella, missä ei opeteta teologiaa, asettaako tämä asetelma oman haasteensa puhua Kristuksesta? En usko.

Tämän vuoden Itä-Suomen yliopiston lukuvuoden avajaisissa Kuopiossa on ohjelman aluksi avajaisjumalanpalvelus, jossa liturgina on yliopistopappi, musiikista vastaa kanttori ja puheen pitää kirkkoneuvos.

Luulen, että Kuopion kampuksella opetettavissa oppiaineissa, kuten farmasiassa, hoitotieteessä ja lääketieteessäkin, on tapahtunut asioita, joita ei voi selittää tieteellä eikä järjellä. Vaikka emme uskoisi, Jumala toimii maan päällä Pyhän Hengen kautta – Jumala on myös sairaalassa, olimmepa mitä mieltä tahansa.

Opiskelussa ja laajemmin tieteessä on pitkälti kyse siitä, miten me kykenemme kohtaamaan ihmisen, pysähtyä ja kuunnella häntä.

Kyse on arvoista, siitä mitä yksi työntekijä tekee työssään julkisesti pienessä mittakaavassa, voi olla vaikkapa potilaskohtaamisessa elämän ja kuoleman asia. Samoin, mitä yliopisto tekee suuressa mittakaavassa, millaiset edellytykset se luo opiskelija- ja työyhteisölle, voi vaikuttaa ratkaisevasti opiskelijan tai työntekijän tulevaisuuteen.

On myös hyvä muistaa, että oppiaineen opetuksen lisäksi yliopisto antaa oman esimerkkinsä työyhteisönä, jopa mallin siitä, miten koulutus- ja tutkimusyhteisössä toimitaan. Opettajan ja opiskelijan, työntekijän ja työnantajan arvot eivät voi olla ristiriidassa.

Miten kaiken edellä mainitun voisi tiivistää? Raamattu ohjeistaa meitä mm. näin:

”Veljet, kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? … Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa. … Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat.” (Jaakobin kirje 3:13-18)

isä Harri Peiponen
Kirjoittaja työskentelee pappina Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa. Aiemmin hän on työskennellyt mm. tiedottajana ja arkkipiispan sihteerinä Suomen ortodoksisessa kirkollishallituksessa.

Jätä kommentti

*