Kulutan- olen siis olemassa?

On joitakin sanoja ja käsitteitä, joiden mainitseminenkin saa aikaan negatiivisia tuntemuksia, joskus jopa suurta vastenmielisyyttä. Tällaisia ovat mm. kristillisessä etiikassa mainitut ”kuolemansynnit” kuten ahneus, ylpeys, kateus, kohtuuttomuus ja viha. Väkisinkin joutuu ajattelemaan, että perinteinen (toivottavasti ei tulevaisuudessa vallalla oleva) kapitalismi, kova markkinatalous ja kilpailukulttuuri hyödyntävät ja ruokkivat näitä ominaisuuksia. Vaihtoehtoista ”kolmatta tietä” on haettu jo 1960- luvulta asti, jolloin Rooman klubin tilaama ”Kasvun rajat”- raportti pani monet ajattelemaan maapallon rajallisuutta ja jatkuvan kasvun mielekkyyttä.

Viime aikoina taloustietäjä Tim Collins on tuonut kohtuullisuuden ja rajoitetun kilpailun ajatusta esille mm. kirjassaan ”Hyvinvointia ilman kasvua”. Tutkittu on, puhuttu on, keskusteltu on – mutta missä ovat käytännön toimet kuten poliittiset päätökset ja suuryritysten strategisten linjausten tarkistukset. Tosin monen yrityksen arvoihin on kirjattu myös eettisiä periaatteita, mutta edelleen osakeyhtiölaissa yhtiön päätarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille.

Mutta takaisin noihin inhokkitermeihin. Suosikki -inhokkini ovat jo vuosikymmeniä olleet KULUTTAJA ja KULUTTAA. Ikään kuin ihmisten elämisen tarkoitus ja pyhä päämäärä olisi ostaa ja heittää pois mahdollisimman paljon, jotta tuotanto pyörisi ja töitä riittäisi. Tuntuu. että olemme- tai meidän pitäisi olla- jatkuvasti ikään kuin töissä pelastamassa kansantaloutta. Ymmärrän talouden kasvun ja nousevan elintason idean ja tarpeen esim. 1950- luvun tilanteessa, jolloin Suomea alettiin nostaa sotien jälkeisestä kuopasta. Mutta nykyisin superkylläisyyden aikana tuo idea on ajanut ihmiset ähkyyn ja maapallon kuilun reunalle. Jotain uutta ja radikaalia tulisi keksiä kohtuullisen ja silti hyvän elämän ylläpitämiseksi. Valitettavasti moni ”setämiespäättäjä” tai ”-johtaja” vannoo tuoton maksimoinnin nimiin, tai heidän on pakko niin tehdä, jos aikovat työpaikkansa säilyttää.

Jostakin kestävän kehityksen ja kohtuullisen elämäntavan pitää lähteä voimistumaan ja hyviä esikuvia tarvitaan. Toivon mukaan maailman päättäjät ottavat esimerkkiä Greta Thunbergista, josta on tullut ilmastonlämpenemistä vastaan käytävän taistelun symboli.

Yksi hyvä askel eteenpäin olisi ”kuluttaja”- termin hautaaminen ja uuden fiksumman ilmaisun tuominen tilalle. Siinäpä hyvä pähkinä lukijoille. Itse en ole vielä nasevaa käsitettä keksinyt.

 

Upi Heinonen, lut. Kuopio. luottamushenkilö

Kirjoittaja on Kuopion Alavan seurakuntaneuvoston jäsen sekä ex- johdon konsultti ja tehnyt myös parinkymmenen vuoden työrupeaman esimiehenä kaupan ja rahoituksen aloilla.

 

Jätä kommentti

*