Lähtö

Siinä sinä makaat. Suljetuin silmin. Kuume on noussut, ja punaa posket. Hengitys on kiivasta.

Tulen viereen. Silitän tukkaa ja poskea. Iho on kuumeesta lämmin. Et herää. Kasvojen ilmeessä tapahtuu jotain, kulmat kurtistuvat. Kuumeinen kehosi liikahtelee hieman.

Tapailen kättäsi. Se lepää tyynyllä. Sormet ovat turpeat, kun tartun niihin.

Laulan sinulle. Laulan sinulle unen tuolle puolen rakkaudesta, lohdutuksesta, toivosta.

Katselen hengitystäsi. Aika pysähtyy. Niin kuin voin elävää tulta katsella, tai nukkuvaa lasta, lumoutuneena, katselen nyt sinua, äiti.

Muistan, kuinka lapsena kävin kanssasi terveyskeskuksen vuodeosastolla. Silloin sinä halusit ottaa minut mukaan tervehtimään sairasta sukulaista tai ystävää. Aina niissä huoneissa oli mummuja ja ukkeja, jotka hampaattomina makasivat jossain tajunnan rajamailla. Ne näyttivät pelottavilta.

Sinunkin suusi on avoinna, silmätkin vähän raollaan. Silti sinussa ei ole mitään pelottavaa. Se mitä nyt tunnen, kun sinua katselen, on puhdasta rakkautta. Tästä rakkaudesta on riisuttu pois kaikki. Tätä rakkautta eivät estä enää sairautesi tuomat kiukut ja turhautumiset. Tätä rakkautta eivät estä enää oma toivottomuus ja ahdistus taudin vääjäämättömästä etenemisestä. Sairaus vei sinut luotani kauas, äitini. Nyt sinä olet taas läsnä. Eikä meillä kummallakaan ole tänään kiire.

Katselen hengitystäni. Jotain maagista tässä on. Hengityksesi muuttuu hiukan, vähän rauhoittuu. Huokaiset kerran syvään, ja sitten hengitys jälleen tasaantuu.

Minulta kysytään, että aionko olla loppuun saakka. En yhtään tiedä. Kun en tiedä milloin on loppu. Sen tiedän, että nyt minun on vaikeampi lähteä kuin jäädä.

Silitän sinua jälleen. Kasvosi ovat sileät, kuume on vähän laskenut. Olet lähdössä ihan pian. Siksi tulinkin. Luulin, että olit lähtenyt jo, mutta tunnuit viipyvän, ja minulle tuli kiire saapua luoksesi. Ehkä jäit odottamaan minua. Enää en näe muutoksia ilmeissäsi, kehosikin on rauhoittunut.

Laulan sinulle jälleen, yritän tavoittaa unen tuolle puolen. Laulan siitä lupauksesta, mitä on vastassa, kun pääset perille. Miten valtavaa ajatella, että vaikka lähdet yksin, sinua ollaan jo vastassa. Tapaat pian isänkin jälleen.

Lähde rauhassa, kun olet valmis. Hyvää matkaa, äiti, kuiskaan. Laitan takin päälleni, ja kävelen ovelle. Palaan takaisin lähemmäksi. Katselen sinua.

Ja sitten poistun käytävään.

Käännyn vielä kerran, avaan oven. Hei hei!

Noin 3,5 tuntia lähtöni jälkeen oli äitini vuoro lähteä.

 

 

Auli Kela, diakoniatyöntekijä, Siilinjärven seurakunta

Jätä kommentti

*