Tällä viikolla pääsi eräs oululainen valtuutettu takuulla jokaiseen mediaan lipsahduksensa kautta. Hän rinnasti alkoholistin ja narkkarin roskiksi, jotka likaavat kadut. Surullista.

Mutta onko kyseessä lipsahdus? Voiko valmistellussa puheenvuorossa vedota siihen? Tai jos puhe tulee spontaanisti, niin kuvastaako lipsahdus kuitenkin omaa arvomaailmaa? Enpä tiedä. Sen kuitenkin tiedän, ettei kukaan empaattinen, asioista tietävä eikä ihmisen rinnalla kulkeva voisi tuollaista vertausta käyttää.

Päihdesairaudet ovat oikeita sairauksia. Jokainen alkoholisti ja narkomaani on jonkun lapsi, arvokas ihminen. Kukaan ei päätä lapsena, että isona mä elän kadulla. Kukaan ei haaveile urasta päihteiden parissa. Kenelläkään meistä ei ole oikeutta lyödä lyötyä.

Tämä on ikuinen keskustelunaihe, tunteita herättävä asia ja taatusti aihe, jossa ei ikinä päästä yhteiseen ymmärrykseen. Tämä on myös asia, josta tarvitsee tietoa ja sitä kautta ymmärrystä. Kivi on helppo heittää tietämättömänä.

Tuetaan, ei tuomita. Otetaan asioista selvää. Autetaan. Kuljetaan rinnalla ja muistetaan, ettei rakkautta voi ikinä antaa liikaa!

Katja Saraketo, Varkauden ev.lut seurakunnan luottamushenkilö, päihdetyöntekijä