Tartun Emilin blogikirjoituksissaan esittämiin ajatuksiin reformaation merkkivuodesta ja suomalaisuudesta. Reformaation myötä ajatus Raamatun lukemisesta omalla äidinkielellä levisi laajalle ja samalla myös idea äidinkielen opettamisesta kaikille. Kristillinen kirkko teki paljon kansansivistystyötä ja tekee monissa maissa yhä mm. luomalla kirjakieltä monille kansoille. Agricolan ABC-kiriasta se Suomessa alkoi. Ja lukkarinkoulussa ne Jukolan veljeksetkin aakkoset oppivat ja lukutaidon salat. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä muistan lainanneeni kirjastosta jo alaluokilla, ehkä en sitä vielä täysin ymmärtänyt, mutta luin kuitenkin. Tästä pääsen lempiaiheeseeni, asiaan josta suomalaisena olen ylpeä: ilmainen kirjastolaitos.
Kirjasto on loistava keksintö. Sen ansioista tämän kevään aikana päässyt kurkistamaan vaikkapa pelottavaan lähitulevaisuuden kuvaan tiedon manipuloinnista ja pirstaloitumisesta (Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät), transvestiitin salapoliisin tutkimuksiin Istanbulissa (Mahmet Murat Somer: Gigolomurhat) tai suomenruotsalaisen perheen elämänkohtaloihin sota-ajan Suomessa (Lundberg: Marsipaanisotilas). Kirjat mahdollistavat aika- ja kaukomatkat helposti kotisohvalla.
Vaikka itselleni kirjasto on enemmän kaunokirjallisuuden aarreaitta, ei pidä unohtaa tietokirjojakaan. Ilmainen kirjasto on mahdollistanut kaikille pääsyn tiedon äärelle. Monen oppilaitoksen peruskurssin kirjoja löytyy ihan tuiki tavallisesta kunnankirjastosta ja kaukolainoilla voi hankkia helposti kirjoja muualtakin.
Moni tietysti nykyään etsi tietoa netistä. Toki sieltäkin löytyy, mutta siellä jos missä on oltava tarkkana siitä, kuka tietoa tarjoaa. Kaunokirjallisuutta puolestaan on vähitellen enemmän tarjolla e-kirjoina, itse pidän enemmän painetusta kirjasta. Se on verraton käyttäjäliittymä, mutta jos jollekin lukulaite sopii käteen paremmin, mikäpä siinä. Kunhan vain luetaan. Ja äänikirjat ovat vaikkapa automatkoilla tosi hyvä keksintö.
Joskus kauan sitten kirjaston teemalauseena oli: Lue enemmän, luulet vähemmän! Tämä pätee moneen asiaan, muun ohella siihen Kirjojen Kirjaan, jota suosittelen myös lukulistallesi. Ja lisävalaistusta kirjastosta löytyy vaikkapa siihen kysymykseen, naulasiko Luther ne kuuluisat teesinsä sinne Wittenbergin kirkon oveen, vai lähettikö vain tiedoksi. Vai jääkö tämä ratkaisemattomaan?
Kirsti Tapanainen
