Me, myself and I

Ekumeenisen rukousviikon Kuopion pääjuhla Tuomiokirkossa viime sunnuntaina oli ainakin kahdella tavalla erikoinen ja mieleen jäävä. Ortodoksisen kirkon arkkipiispa eli Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo sekä luterilaisen kirkon Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen olivat paikallisina tuttuja vieraita juhlassa, mutta heidän lisäkseen tapahtumaan osallistui Katolisen kirkon Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Sippo. Katolinen kirkko perustaa seurakunnan Kuopioon kevään aikana.

Niin, se toinen mieleenpainuva asia oli se, että juhlassa kukaan ei puhunut – itsestään. Ja siitähän ekumeniassa on oikeastaan kysymys: emme katso omaan napaamme, vaan huomaamme muut kirkot ja kristityt ympärillämme ja suhtaudumme heihin terveellä uteliaisuudella.

Voi niitä aikoja, kun televisio-ja radio-ohjelmilla oli oikeat nimet. Toki niitäkin ohjelmia on vielä jäljellä, mutta kanavien lisääntyminen on tarkoittanut myös juontajien määrän lisääntymistä, ja nimenomaan juontajien, toimittajien määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa.

Voisi siis sanoa, että minä-keskeisyys ja höpöttäjien määrä on lisääntynyt. Mitä erilaisimpia ohjelmia on syntynyt, jotka on nimetty niissä esiintyvien henkilöiden mukaan, ja usein sisältö jää juontajien ”persoonallisten” esiintymisten varjoon.

Mutta eivät omakohtaiset tunnot ole kovin harvinaisia kirkon piirissäkään. Radion hartausohjelmien yksi yleisimpiä sanoja on – minä. On tietysti ymmärrettävää, että hengellistä sanomaa taustoitetaan omilla kokemuksilla, tällä siis halutaan osoittaa se, millä tavoin Jumala toimii maan päällä ja ihmisten keskellä. Mutta kun se jäisikin tähän. Usein minä-kertomukset ovat vain kertomuksia omista kokemuksista ja niiden hengellinen side itse hartausohjelmaan jää ohueksi. Kirkon työntekijät ja etenkin me papit kai luulemme, että meidän arkemme kiinnostaa ihmisiä. Luulen ja uskon, ettei kiinnosta, vaan se, mitä me osaamme sanoa siitä mitä me edustamme.

Kuulijat niin radion ääressä kuin seurakunnan tilaisuuksissa ovat tänä päivänä yhä enemmän koulutukseltaan ja kokemusmaailmaltaan samalla tasolla kuin kirkon työntekijät, joten evankeliumin julistamiseenkin voi jättää myös pohdinnan varaa.

 

isä Harri Peiponen
Kirjoittaja työskentelee pappina Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa. Aiemmin hän on työskennellyt mm. tiedottajana ja arkkipiispan sihteerinä Suomen ortodoksisessa kirkollishallituksessa.

Jätä kommentti

*