Meidän yhteinen synti

Aamurutiinit. Paahdetut ruisleivät ja kahvi maistuu jälleen niin hyvältä.

Hiljaisuus. Uusi, vielä ihan tyhjä päivä. Levollinen mieli.

Kaikki on hyvin. Elämme Herran kukkarossa. Kiitollisuuden tunne läikähtää sisällä.

Luen uutisia netistä.

Turvapaikanhakijoita saapuu Suomeen lähes kahdensadan tulijan päivätahtia. Kotinsa ja kotimaansa jättämään joutuneiden ihmisten määrä ei ole koskaan aikaisemmin lisääntynyt näin nopeasti yhden vuoden aikana. Tänä vuonna jo tuhannet ihmiset ovat menettäneet henkensä pyrkiessään Eurooppaan.

Näen kuvan pienestä pojasta. Hukkuneena, rantaan ajautuneena. Yksin, vailla tulevaisuutta. Mikä oli tämän lapsen elämä? Miksi näin piti käydä? Hän ei ole ainut, jolle kävi näin.

Oma saman ikäinen poika tuhisee vielä tyytyväisenä untaan peiton alla.

Rinnassa puristaa. Alkaa ahdistamaan ja oksettamaan. Mieli ei ole enää levollinen kahvi ei enää maistu hyvältä.

Meidän yhteinen synti.

Illalla pääministeri puhuu televisiossa. Vakuuttelee, kun nyt toimimme niin sitten asiat on vähemmän huonosti.

Lehdessä Työeläkeyhtiö Ilmarisen johtajan mielestä Suomen kasvava maahanmuutto on loistava mahdollisuus saada aikaan talouskasvua.

 

Jaksanko uskoa? Yritystä parempaan varmasti on. Toivoa on aina.

 

Kirjoittaja toimii diakonina Kuopion Alavan seurakunnassa.

Jätä kommentti

*