Mikä on ihminen?

En ole kovin ahkera lukija. Välillä on saattanut kulua vuosiakin, jolloin en ole oikeastaan lukenut ammattikirjallisuuden lisäksi mitään muuta. Työ pappina ja elämä kuusihenkisen perheen kanssa on vienyt ajan ihan ilman lukemisiakin. Kesät vietän ulkona puutarhassa ja järvellä itsekseni tai muun perheen kanssa. Silloin saattaa jopa Savon Sanomatkin jäädä lukematta. Syksy onkin sitten marjastamisen ja säilömisen aikaa. Talvella hiihtäminen vie voiton muusta. Mutta näin loppusyksyllä on aikaa lukea. Pitkään olen halunnut tarttua noihin bestsellereiksikin tulleisiin Yuval Noah Hararin teoksiin, joita notkuu pinoittain kauppojen kirja-osastoilla. Nyt siihen tuli oiva tilaisuus bussimatkalla Helsinkiin poikamme luokse mennessämme. Ja niinhän siinä kävi, että matka sujui vähän liiankin nopeasti.

Harari on kotoisin Israelista itäeuroopanjuutalaisesta perheestä. Hän on tällä hetkellä historian professorina Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Hän on kirjoittanut tällä vuosikymmenellä kolme kirjaa, joista on tullut maailmanmenestyksiä, enkä ihmettele miksi. Hänellä on taito koota yhteen ihmiskunnan historia, ja pohtia siinä sivussa ihmisen olemusta ja tulevaisuutta. Jotakin tästä haluan tuoda tässä esille.

Harari näkee ihmisen historian ja varsinkin tulevaisuuden melko pessimistisessä valossa. Kaikki maailman tämänhetkiset ihmiset kuuluvat ihmislajiin Homo sapiens, viisas ihminen. Viimeaikojen tutkimuslöydöt todistavat kuitenkin, että maailmassa on elänyt yhtäaikaa meidän lajimme kanssa muitakin ihmislajeja. Ne (kuten myöskin suuri osa eläimistöstä) ovat kuitenkin hävinneet jostakin kumman syystä melko nopeasti, kun meidän lajimme on samoille asuinsijoille tullut. Pienen osan perimästämme olemme kuitenkin saaneet noilta toisilta lajeilta. Esimerkiksi meidän eurooppalaisten perimässä on 1-4 prosenttia neandertalinihmiseltä. Tämähän on tietysti monelle selvää jo muista tietolähteistä, mutta Harari tekee hyviä jatkokysymyksiä uskontoon liittyen: Jos muita ihmislajeja olisi vielä, ”olisiko 1. Mooseksen kirjassa julistettu, että neandertalinihmiset polveutuvat Aadamista ja Eevasta, olisiko Jeesus kuollut myös denisovanihmisen syntien tähden ja olisiko Koraani varannut taivaasta paikkoja kaikille oikeauskoisille ihmisille lajista riippumatta?”

Me sapiensit olemme mukautuvaisempia, sosiaalisempia, luovempia ja nähtävästi uskonnollisempia kuin muut ihmislajit ovat olleet. Muutkin ovat kyllä haudanneet kuolleensa, mutta meillä sapienseilla on ainutlaatuinen kyky muodostaa suuria yhteisöjä juuri uskontoihin pohjautuen. Jo vuodelta 9500 e.Kr. on löytynyt Kaakkois-Turkin rinteiden suojista Stonehengen (2500 e.Kr.) kaltaisia valtavia uskonnollisia rakennelmia. Uskonto on osa ihmisyyttämme niin hyvässä kuin pahassakin. Ihmistä onkin kutsuttu usein nimellä Homo religiosus.

Harari itse ei usko minkäänlaisiin jumaliin; hänen mielestään kaikki on vain sattuman kauppaa ja luonnonvalinnan tulosta. Mielestäni se on sääli. Mutta Harari saattaa olla mielestäni pelottavan oikeassa, kun hän katsoo lähitulevaisuuteen. Toisessa kirjassaan hän käsittelee näet tekoälyn ja geenitekniikan merkitystä ja kuvaa aivotoimintaa biologisena algoritmina, joka voidaan korvata tietoverkoilla. Harari ajattelee, että tulevaisuudessa kaikenlainen humanismi korvautuu uudella valtauskonnolla, jota hän kutsuu dataismiksi, ja Homo sapiensin paikan vie uusi, paranneltu ja ylivertainen ihmislaji Homo deus, jumala ihminen.

Niin, mikä on ihminen nyt ja mikä on ihminen tulevaisuudessa? On tätä hyvä välillä pysähtyä miettimään. Tuhansia vuosia sitten tallennetussa psalmien kirjassa tämä pohdinta on esitetty hienossa muodossa:

”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,

kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen

– mikä on ihminen!

Kuitenkin sinä häntä muistat.

Mikä on ihmislapsi!

Kuitenkin pidät hänestä huolen.

Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon.”

Toivottavasti ihminen ei edes kuvittele ottavansa Jumalan paikkaa, vaan tuo sana ”lähes” jää todellisuudeksi kuvittelunkin tasolla. Ihminen on kaikesta huolimatta mitätön tomuhiukkanen avaruudessa.

 

Heikki Hyvärinen, Männistön seurakunnan kappalainen

Jätä kommentti

*