Saara Aalto, ikuinen kakkonen, asetti yhdessä Suomen kansan kanssa tavoitteeksi voittaa Eurovision laulukilpailut. Hänet kutsuttiin viisuedustajaksi. Kutsu osoittaa jonkinlaista epätoivoa laittaa kaikki yhden kortin varaan. Reilusta kilpailusta luovuttiin yhden vaihtoehdon vuoksi. Tämä vaihtoehto oli Saara Aalto. Miten kävi? Kakkonen. Käänteisessä järjestyksessä laskettuna.
Muutama vuosi sitten päätin, että ennen kuin täytän neljäkymmentä vuotta, juoksen maratonin. Aloitin nollasta. Etsin juoksukaverin, tein treeniohjelman, harjoittelin vuoden. Juoksin maratonin, ja sen jälkeen lopetin juoksemisen.
Kevätjuhlien ja valmistumisten kynnyksellä arvioidaan tavoitteita. Toiset ovat ponnistelleet valtavasti saavuttaakseen huippuarvosanoja, toiset ovat ponnistelleet valtavasti, eivätkä silti saavuta kiitettävää. Olipa tavoite mikä tahansa, sen saavuttamisen, kliimaksi on hetkellinen. Sen jälkeen, mitä?
Tunnen ihmisiä, jotka ovat lukeneet lukioaikana valtavasti. Joko omasta tahdostaan, ja useimmiten vielä vanhempienkin painostuksesta. Lukioikäisenä kun useimmiten vielä asutaan yhdessä vanhempien kanssa. Lukeneet ja lukeneet, kirjoittaneet huipputulokset ylioppilaskokeissa, eivätkä sen jälkeen ole lukeneet enää mitään.
Korkealle asetetun tavoitteen jälkeen koittaa usein tyhjyys. Vapaapudotus, joka ei tunnu päättyvän.
Paljon lempeämpää on opetella rakentavia, hyvää elämää tuottavia tapoja. Sen sijaan, että pänttäisin hullunlailla tenttiin, voisin suhtautua oppimiseen ja opiskelemiseen pitkänä prosessina. Hitaasti mutta varmasti etenevänä toimintatapana, joka synnyttää hetken hypetyksen sijaan jatkuvaa mielihyvää siitä, että saan oppia uusia asioita ja kehityn jatkuvasti ihmisenä.
Maratontavoitteen sijaan voisin ajatella, että liikun säännöllisesti. En liiku siksi, että saavuttaisin mitalisijoja, tai olisin edes kisakunnossa. Liikun siksi että se tuottaa jatkuvaa ja pysyvää mielihyvää siitä, että kehoni pysyy kunnossa, ja samalla voin henkisesti hyvin. Stressi suorittamisesta puuttuu.
Miten voi Saara Aalto? Hänellä täytyy olla oivallisia keinoja selvitä kilpailujen aiheuttamista paineista, voitoista ja pettymyksistä. Ei hän muutoin voisi jakaa iloa ja energiaa ympärilleen, niin kuin hän kaikesta huolimatta kykenee tekemään. Ehkä kilpailemisessa voittoa ja sijoituksia tärkeämpää onkin prosessi.
Vanha viisaus toteaa: varjele tapaa, ja tapa varjelee sinut.
Auli Hokkanen, Siilinjärven seurakunta, diakoniatyöntekijä
