Myytävänä minun työ/ Jyrki Kiukkonen Pielaveden seurakunnan nuorisotyönohjaaja

Myytävänä minun työ

Olen Jyrki, 54v. mies, ja uusi Ristisanoja -palstan bloggaaja. Takana on luja putki rilluvuosien.  Kyllä, olen tehnyt liki 30 vuotta työtä nuorisotyönohjaajana pienessä seurakunnassa, joka viimeiset 5 vuotta on kuulunut isompaan seurakuntayhtymään.

Tämän viikon nuorteniltaan osallistuneet nuoret ovat niiden nuorten lapsia joita paimensin     90 -luvun alussa rippikoulussa. Hölmöltä tuntuu kirjoittaa näin, mutta elämä on. Viime viikolla törmäsin kaupassa Heikkiin, joka oli rippikouluiässä juurikin tuohon aikaan. Asuu nyttemmin etelässä, ja oli tullut mökkeilemään kotikonnulleen. Hän kertoi että omalla leirillään joku oli keksinyt ruveta luukuttamaan bassoa kahden aikaan yöllä protestiksi nuorten sitkeälle valvomiselle. Kysyin kuka se oli? Vastaus oli: sinä!


 

 

Minun virkani voi olla nyt kortilla. Pitkän ajan suunnitelmissa yhtymän tarve on vähentää minun, kolleegan ja kappalaisen viroista 1,5 virkaa pois. Kaikki me teemme tässä seurakunnassa kasvatustyötä aina päiväkodista yksityiseen rippikouluun nuorisokodissa. En halua ruikuttaa, ja uskon että tekevälle töitä riittää, mutta mitä miettivät ne vanhemmat joiden lapset ja nuoret ovat saaneet olla kaikki nämä vuodet mukana edullisin verovaroin järjestetyssä seurakunnan toiminnassa? Onko näin vielä tulevaisuudessa vai kolahtaako tällainen ylipäätänsä kehenkään?

Miksi lähdin tähän hullutukseen? Oma kotiseurakuntani tarjosi aikanaan maailman turvallisimman kasvuympäristön nuorelle miehelle. Aina ei sana kiinnostanut mutta harharetkiltäkin sai palata takaisin ”kotiin”. Ammattitaitoiset papit ja nuorisotyöntekijät tekivät minuun suuren vaikutuksen. Hain ja pääsin sitten alan kouluun, ja opin lisäksi sieltä sain mukaani myös tulevan vaimon.

Kunnan pitkäaikainen työntekijä Mika kirjoitteli eilen facebookissa, kuinka oli rökittänyt nuoria pingiksessä ja biljardissa. Itse totesin hänelle tehneeni samat temput. Mika ehdottikin tulevaisuutta ajatellen, että voisimme ruveta enemmän treenaamaan kimpassa. Verkostot ovat olemassa ja työnjako kunnassa on selkeä. Työ on kantanut hedelmää.

Nyt tuntuu pahalta. Miten voi olla niin, ettei seurakunnan kasvatustyötä arvosteta? Jalkapallo-, jääkiekko-, lentopallojoukkueet tekevät tarkkaan harkittua juniorityötä saadakseen aikanaan edustusjoukkueeseen pelaajia. Missä ovat tulevaisuuden seurakuntien edustusjoukkueet? En minä tässä puhu omasta puolestani. Olen luottavainen, että voisin ehkä työllistyä muuallekin. Äsken kyllä mietin tuolla sängyssä, että miten kävisi minun kirkkosuhteeni jos minun työsuhde päättyisi? Jää nähtäväksi.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Peukutin postauksesi jo aiemmin

    pohdiskelin viikonloppuna aihetta – selvittelin seurakuntavaalien alla kirkon / seurakunnan toimintoja hieman laajemminkin – seurakunnan nuorisotyö on mennyt ohi silmien ja korvien paljolti sen vuoksi, että maalla kasvaneena tekemistä löytyi aina … ja ehkäpä toiminta oli niukkaa vaikka körttiläistyylisissä seuroissa käytiinkin runsaasti. Kunnan nuoriso-ohjaaja on jäänyt mieleen sillä hän kävi kyläkoululla esittämässä piirrettyjä ja muita rainoja …

    + innoittamanasi silmäilin nettiä ja löysin tutkimuksen: sallinet linkin https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/23619/Ahjosaari_Mika.pdf?sequence=1

Jätä kommentti

*