Ihmisten suhde ruokaan ja syömiseen on muuttunut. Isovanhempien lapsuudessa, pula-aikaan, syötiin lähinnä mitä saatiin. Ruokaa arvostettiin ja siihen suhtauduttiin kunnioituksella. Ennen ruokailua luettiin ruokarukous tai tehtiin ristinmerkki. Ruokapöydässä ei ilakoitu, meluttu eikä ruokaa heitetty pois. Hävikkiruokaa ei ollut.
Nettikeskusteluissa ei puhuta pula-ajasta. Ruoka on trendikäs puheenaihe, kokkiohjelmia on joka kanavalla ja ruokaohjeita satelee. Lämpimät juustovoileivät ovat out ja sushi on in. Otsikon slogan on takavuosien hampurilaismainoksesta.
Karppaajat välttävät hiilihydraatteja, leipää ja pastaa ja suosivat kermaa ja lihaa. Jotkut laihtuvat tuolla tekniikalla, mutta eräillä karppaajilla on mennyt suolet tukkoon. Epäterveellistä, sanovat ravintotieteilijät.
Keliakiaa sairastavat joutuvat syömään gluteenitonta ruokaa. Eräät välttävät viljatuotteita omasta halustaan. Joku on suositellut viljatonta dieettiä oman kokemuksensa pohjalta ja siitä on tullut yksi ruokatrendi.
Laktoosi-intoleranssi on tuttu monille. Maito ja maitotuotteet eivät sovi kaikille. Vegaanit ovat usein ekologisia maailmanparantajia. Vegaanien on tiedettävä paljon ravintoaineista, jotta puutostiloja ei synny.
Joillakin on mennyt homma överiksi. Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm (Maaseudun Tulevaisuus 8.2.2017) ihmettelee sitä, kuinka ihmiset ovat palanneet keskiajalle ruoka-asioissa. He uskovat kaveria kuin shamaania ja kuuntelevat hänen henkilökohtaista kokemustaan ravinnon vaikutuksista. Virallisia ravitsemussuosituksia ei noteerata, nehän ovat kaiken maailman dosenttien tekemiä.
Nyt kun suuri osa suomalaisista on käynyt muutakin kuin kansakoulun ja osa on saanut akateemista koulutusta, kaikki ovat asiantuntijoita. He kuvittelevat pystyvänsä googlettamalla selvittämään ongelmat. Ravitsemustieteilijät ovat tehneet vuosia tutkimuksia ja selvityksiä, mutta kansa päihittää heidät google-viisaudella.
Joillekin ruuasta on tullut uskonto. Toisinajattelijoita uhkaillaan ja heille lähetetään vihapuheita. Epäsopivat ruoka-aineet ovat kuin syntilistoja. Överiksi on mennyt. Se kertoo myös siitä, että meillä menee hyvin, kun on varaa olla ruokarajoitteinen ilman terveydellistä syytä.
Ruoka kuuluu uskontoon, se on totta. Muistanette jo Raamatun alkulehdiltä kielletyn hedelmän. Se oli muuten ainoa kielto siinä ympäristössä, jota Paratiisiksi kutsuttiin. Vaan eipä pitänyt kantti. Syödä piti. Ortodoksit sanovat, että siinä on ensimmäinen paastosääntö. Olen itse perso ruualle. On vaikea kieltäytyä ruuasta, etenkin mieleisestä ja yleensä koukuttavasta kaloripommista.
Eihän syömisessä mitään pahaa ole sinällään, mutta ruokapaasto opettaa itsehillintää. Lisäksi paasto tukee kirkon ekologista näkemystä ja lähimmäisen rakkaiden periaatetta. Ruuasta säästyneet varat voi lahjoittaa vähävaraisille.
Uskonnollinen kieli on maallistuneille suomalaisille vierasta. Kirkon ihmisten pitäisi markkinoida asioita nykykielellä. Yksi muotilaihdutuskeino on 2/5. Kahtena päivänä ei syödä juuri mitään ja 5 päivää saakin mussuttaa enemmän. Keskiviikot ja perjantait ovat kirkollisia paastopäiviä eli voisimme tuoda esille sen, että kirkosta taitaa olla tuokin oppi peräisin.
Miten olisi 165/364 paasto? Joku oli laskeskellut, että ortodoksisessa kirkkokalenterissa on noin 165 paastopäivää vuodessa. Joku ehdotti vegaani- tai kasvisruokahaastetta paastoaikoina, koska se puhuttelee paremmin tänä päivänä maallistunutta suomalaista.
Hengellisestä paastosta kannattaa puhua vain niille, jotka ymmärtävät kirkollista kielenkäyttöä. Herran rukoukseenkin pitää varmaan tehdä lisäys, että jokapäiväinen leipä on sekä kokojyväviljaa että luontaisesti gluteenitonta. Väärinkäsitysten välttämiseksi.
Sirpa Okulov
kasvatusasiain koordinaattori
Suomen ortodoksinen kirkko
