Paavo -rauhan mies

Paavo –rauhan mies

 

Niin se vain oli. Paavo asui Vaalan kunnan Säräisniemen kylässä, oli paitsi seurakunnan suntio ja haudankaivaja, kirkkokuorolainen ja kunnallispolitikko sosialidemokraattien riveissä, hän oli meidän naapuri yhdessä Martta vaimonsa      ja viiden lapsen kanssa. Lapset olivat paljon meitä vanhempia, nuoria jo, ja muistikuvissa välkkyy muun muassa Wartburgin käyntiin työntämistä aamun talvipakkasilla ennen kouluun lähtöä.

Paavo opetti meille salaisesti sen mitä rauha käytännön elämässä tarkoittaa. Kylällä liikkui sitkeä huhu, että hän ei olisi koskaan riidellyt vaimonsa Martan kanssa tai edes sanonut hänelle pahaa sanaa. Miksi se meitä lapsia kiinnosti niin kovasti? Luulen että näimme jo silloin ympärillämme niin paljon riitaa ja ikäviä asioita, joten uskalsimme epäillä Paavon pyhyyttä. Todellakin, kylällä asui kaksi täysin samannimistä henkilöä, joista toinen oli arki- ja toinen pyhä Paavo.

Sitten kerran, kuumana kesäpäivänä, tapahtui jotain merkillistä. Olimme varmaankin menossa uimaan rantatietä pitkin, ja noteerasimme kun Paavo oli pumppaamassa vettä omille tiluksilleen. Pumppu puksutti rannassa, mutta mustaa putkea pitkin ei vesi näyttänyt nousevan. ”Mikä perhana siellä putkessa on tukkeena?” kuulimme hänen sanovan. Se oli jonkin sortin järkytys, koska emme olleet kuulleet Paavon koskaan kiroilleen. No, siitäkin selvittiin mutta onpahan jäänyt mieleen tähän päivään asti.

Haluaisin itsekin olla tuollainen ”Rauhan mies”, mutta en osaa. Viimeksi eilen minä tyhmyyttäni vähän suutahdin pienille salibandykerhon pojille, jotka löivät hanskat tiskiin kun toinen joukkue johti jo 3 maalilla ja minä en suostunut tasaamaan voimasuhteita. Ei minun tarvitsisi suuttua kenellekään, varsinkaan lapsille.

Kirkon kasvatustyössä pohditaan nyt kahden vuoden ajan rauhan teemaa. Minun ammatissa se on todella konkreettista opetusta lapsille ja nuorille siitä, kuinka tärkeää olisi olla kaveri kaikkien kanssa vaikka he eivät aina miellyttäisikään. Näen lähes päivittäin tilanteita, joissa lapsi asettaa oman etunsa ja omat tavoitteensa yhteisten etujen ja tavoitteiden edelle. Kuka heille on opettanut sellaisen käyttäytymismallin?

Paavoja pitäisi olla enemmän. Onneksi heitä kuitenkin vielä löytyy etenkin vanhemmista ihmisistä. Jokainen kohtaaminen tällaisen rauhan ja rakkauden hahmon kanssa on merkittävä, ja se noteerataan ja sillä on merkitystä. Meidän sanoilla ja teoilla on merkitys.

Jyrki Kiukkonen,                                                                                                                                                                                                                                        nuorisotyönohjaaja

Jätä kommentti

*