Tasan kaksi vuotta sitten heinäkuussa kirjoitin Ristisanoja-blogin Facebook-kateudesta otsikolla ”Elämme Facebook-kateuden pahinta aikaa”. Nyt on aika päivittää kateustilanne, tilanne kirjoituksen lopussa.

Sinä Facebookin käyttäjä, oletko koskaan tuntenut kateutta lukiessasi ystäviesi ja tuttaviesi päivityksiä? Oletko kateellisena todennut, että muut kyllä käyvät ulkomailla, kulttuuritapahtumissa, ovat kesämökillä, lenkkeilevät jne, mutta minä elän vain tätä harmaata arkea. Minulle ei tapahdu mitään.

Facebook-kateus on tuttua kateutta, mutta väline on uusi. Kun ennen vanhaan olimme kateellisia naapurin uudelle autolle tai tuttavien ulkomaanmatkoille, nyt ei enää tarvitse vilkuilla keittiön verhojen välistä, vaan kateuden temmellyskenttä löytyy muualta: ikkunaruutu on muuttunut tietokoneen ruuduksi.

Kateus on normaali ja inhimillinen tunne. Kateuden tunteen kanssa olemme kilvoitelleet aina siitä lähtien, kun Jumala loi ihmisen. Kaiken ydin on siinä, siis kateuden, ettemme osaa nähdä ja arvostaa sitä mitä meillä on. Facebookin päivityksistä valtaosa on myönteisiä postauksia, joiden tarkoituksena on tietenkin antaa myönteinen, mutta usein ylikorostunut kuva henkilön elämästä.

Facebookin seuraaminen vaatii hyvää itsetuntoa. Itse käyn Facebookissa lähes päivittäin, mutta vain lukemassa, en koskaan päivitä tai kommentoi muiden postauksia. No, kummitytön edesottamuksia joskus kyllä peukutan ja tykkään. Pelkkä pikainen selailu riittää kuitenkin hyvin aiheuttamaan silloin tällöin kateuden tunteen. Muiden arki näyttää olevan usein omaani mielenkiintoisempaa.

Tämä on ihan oikea tunne tutkimustenkin mukaan. Muutama vuosi sitten julkaistun tutkimuksen mukaan Facebook-kateus ajaa ihmiset onnettomiksi ja ahdistuneiksi. Eniten kateutta ja katkeruuden tunnetta aiheuttavat lomakuvat sekä paljon tykkäyksiä ja kommentteja keräävät kaverit.

Elämme nyt siis kateusmittarin kannalta kaikkein pahinta aikaa. Kesäloma on meneillään lukuisine tapahtumineen ja lomamatkoineen, joita muuta tekevät, en minä.

Onko muiden elämä parempaa, hohdokkaampaa kuin minun, siis meidän Facebookia käyttävien?
Ehkä jonkun on, mutta kokonaisuudessaan ei. Arjesta silmiemme eteen poimitut asiat korostuvat Facebookissa. Uskon, että oma arkemme on samanlaista.

Entäpä jos minä laittaisin Facebookiin arjen fragmentteja omasta elämästäni. Sieltä varmasti löytyy silloin tällöin kohokohtia, sellaisia, jotka ovat samankaltaisia muiden kanssa. Ja jos kovin samanlaisia löytyisi paljon, niin mikä sitten olisi minun omaa arkeani?

Se saattaisi kuitenkin selventää omaa elämääni ja antaisi itselleni kuvan, että elämäni on aika lailla samankaltaista kuin muiden, en osaa vain sitä itse havainnoida.

Onko mikään muuttunut tästä kahden vuoden takaisesta vuodatuksesta? Ei ole. Tuntuu enemmänkin siltä, että tuttavat ja tuntemattomat tekevät vielä enemmän kaikkea mukavaa kuin kaksi vuotta sitten kesällä. Mutta, kesälomani on elokuussa, joten…

isä Harri Peiponen
Kirjoittaja työskentelee pappina Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa. Aiemmin hän on työskennellyt mm. tiedottajana ja arkkipiispan sihteerinä Suomen ortodoksisessa kirkollishallituksessa