Papiksi tai lääkäriksi viisikymppisenä?

Elinikäisen oppimisen ajatus nousi esille Euroopan Unionin alueella voimakkaasti 1990-luvun alkupuolella. Yhden koulutuksen ja yhden työnantajan sekä pitkän ja kapean leivän malli alkoi muuttua hiljalleen ajattelutavaksi, että aina voi opiskella eikä ammatin ja työpaikan vaihto ole harvinaista ja erikoista.

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tilanne on muuttunut. Lukionsa tai toisen asteen koulunsa päättävän on hyvä asennoitua siihen, ettei yksi tutkinto todennäköisesti riitä.  Onneksi myöhemmällä iällä opiskelu voi olla yllättävänkin mielekästä ja ylipäätään asenne ja mahdollisuudet aikuisopiskeluun ovat aivan toista, kuin meidän keski-ikäisten vanhempien aikana.

Yliopistolla on tuttu ja arkinen näky, kun pari-ja nelikymppiset opiskelijat jonottavat ruokalaan – opiskelu kuluttaa energiaa ikään katsomatta. Nuoria on toki enemmän, mutta keski-ikäisiä yllättävän paljon.

Mediakin on huomannut tämän saman ilmiön. Tälle samalla viikolle sattui silmiini kaksi juttua lähes viisikymppisten opiskelutiestä.

Ylen Akuutti-ohjelma kertoi maanantaina 47-vuotiaasta perheenäidistä, joka oli keväällä kirjoittanut ylioppilaaksi aikuislukiosta ja nyt syksyllä hän aloitti lääketieteen opinnot Oulun yliopistossa. Saila Suominen ei halunnut yläasteen jälkeen mennä lukioon, koska kolme vuotta nuoren elämässä tuntui aivan liian pitkältä. Nyt lähes viisikymppisenä hän sanoo, että hyvä puoli vanhenemisessa on se, että kolme vuotta lukiota ja kuusi vuotta lääketieteen opintoja ei tunnukaan enää kummoiselta!

Toinen esimerkki löytyy kirkon piiristä. Savon Sanomat kertoi, myös maanantaina, Sonkajärven kirkkoherraksi valitusta pastori Helena Nykäsestä. Hän on toiminut Varpaisjärven seurakunnassa talouspäällikkönä 26 vuotta sekä Ylä-Savon seurakuntayhtymän rekisteripäällikkönä vuoden 2011 alusta. Työnsä ohessa hän opiskeli teologiaa ja valmistui teologian maisteriksi vuonna 2009, sai pappisvihkimyksen ja valittiin nyt johtamaan seurakuntaa.

Sinä ja minä, me, jotka olemme tämän saman palon kokeneet saman ikäisenä, tiedämme, ettei se jää tähän…

isä Harri Peiponen
Kirjoittaja työskentelee pappina Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa. Aiemmin hän on työskennellyt mm. tiedottajana ja arkkipiispan sihteerinä Suomen ortodoksisessa kirkollishallituksessa.

Jätä kommentti

*