Pappi hei, uskot liian vähän!

Puolitoista viikkoa on väsyttänyt. Ensin se menee työn piikkiin, mutta kun väsymys ei tunnu aivan samalta kuin mitä työ aiheuttaa, niin flunssaako pitää taas ryhtyä odottelemaan…?

Nuorempana sairastin flunssan kerran kolmeen vuoteen. Aikuisena tahti on ollut nopeampi, yleensä kerran vuodessa. Vuosi sitten syksyllä päätin ottaa ensimmäistä kertaa elämässäni flunssapiikin. Osa sanoi, että onpa hyvä juttu, nyt saat varmasti flunssan. Osan mielestä flunssapiikki suojaa ja on tarpeellinen.

Otin piikin muistaakseni marraskuisena torstaina ja jäin odottamaan flunssatonta loppuvuotta.

Seuraavan viikon maanantaina, Valamon luostarin kokouspäivän iltana, alkoi kurkku kipeytyä. Flunssapa hyvinkin. Taisin olla pari päivää poissa töistä, lähinnä siksi, ettei ollut ääntä. Kuumetta ei ollut, mutta muuten kurja olo.

Kun tokenin töihin seuraavalla viikolla, niin kysyin parilta kymmeneltä tiistaiseuralaiselta (iät 70-80 välillä), kuinka moni heistä oli ottanut flunssapiikin tänä syksynä, käsi ylös.

Kaksikymmentä kättä nousi. Entä kuinka moni teistä on sairastanut flunssan, kysyin vielä. Kädet jäivät alas. Minä ”nuori mies” olin ainoa, johon piikki ei ollut tehonnut.

Muistelin ja ihmettelin tätä asiaa eilen keskiviikkona samaisessa tiistaiseurassa ja kerroin vuosi sitten tapahtuneen tarinan. Ja nyt löytyi vastauskin siihen, miksi pappi sairastui, muut eivät: Isä, uskosi oli heikko!

Niinpä.

 

isä Harri Peiponen
Kirjoittaja työskentelee pappina Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa. Aiemmin hän on työskennellyt mm. tiedottajana ja arkkipiispan sihteerinä Suomen ortodoksisessa kirkollishallituksessa

Jätä kommentti

*