Vuoden alku on parannuksen tekoaikaa. Joku osallistuu joulun jälkeiseen laihdutuskampanjaan ja jotkut hakevat terveyttä tipattomalla helmikuulla. Kuntosalit pullistelevat uusista jäsenistä ja ruokavaliot vaihtuvat possun kinkusta nyhtökauraan. Paastoihin ja erilaisiin ruokavalioihin liittyvä mainonta lisääntyy.

Erilaisia paastoja on lanseerattu joka lähtöön. Ekopaastolla vaikutetaan ympäristön kuormitukseen, ja somepaastolla lievitetään omaa ahdistusta.

Tutkija varoitti, että somepaastoaminen kostautuu, koska sosiaalinen elämä voi kariutua.  Tämä varoituksena niille, joiden elämä on Facebookissa, Twitterissä tai Instagrammissa ja kommunitointi snapchatissa. Kansantajuisesti voisin sanoa, että oppineen aika menee hukkaan noissa selvityksissä.

Erilaiset paastot tunnetaan etenkin vanhoissa uskonnoissa, hindulaisuudessa, juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa. Media ei mainosta muotipaastojen joukossa etenkään kristillistä paastoa, vaikka se sisältää oikein ymmärrettynä kaikki muotipaastojen elementit.

Ortodoksisessa kirkkokalenterissa löytyy runsaasti paastopäiviä. Suuri paasto ennen pääsiäistä on parhaiten tunnettu paastoistamme. Suuriin juhliin valmistaudutaan paastolla. Paastoon liittyy niin hengellinen kuin aineellinenkin ulottuvuus. Viimeksi mainittua vähätellään, vaikka Raamattua lukeneet tietävät, että ensimmäiset ihmiset olivat tottelemattomia juuri syömisen kautta. Raamatun alkulehdillä on ensimmäinen ruokapaastoon liittyvä ohje, ”kielletty hedelmä”.

Kirjailija Tito Colliander on todennut, ettei hengellisesti voi kehittyä ylensyöneenä. Ruumista pitää hiukan kurittaa paastoamisella. Hän pitää paastoamista yhtenä ortodoksisuuden olemukseen kuuluvana asiana.  Paasto on vanha kasvatuskeino.

Kirkko ei ole länsimaissa onnistunut viestinnässä, jos paastoamisen ideat haetaan Aasian uskonnoista ja uusista täsmäpaastoista. Uskonnoilla on vuosituhantiset perinteet ja kokemus paastoamisesta. Se pitäisi osata pukea sanoiksi unohtamatta paaston hengellistä näkökulmaa.

Efraim Syyrialaisen (+373) paastorukouksessa kehotetaan ”vältä laiskuutta, velttoutta ja turhanpuhumista”. Toisin sanoen, ahkeroi ja karta juoruamista. Äläkä ole joka alan dosenttina somessa.  ”Anna etten minä veljeäni tuomitsisi”… Vältä vihapuhetta ja ilkeilyä. Ja kun paastoat niin älä käytä ruuasta säästyneitä varoja itseesi vaan lahjoita ne tarvitseville. Näin hiilijalanjälki pienenee ja ympäristön kuormitus vähenee. Kristillisessä paastossa on yhdessä paketissa kaikki tarpeellinen.

Miten saada perinteinen kristillisyys muotiin taas? Olemme epäonnistuneet markkinoinnissa, vaikka tuote on hyvä. Jos ihmiset paastoaisivat oikeasti kaikkina paastopäivinä, se olisi hyödyksi niin luomakunnalle kuin omalle terveydellekin. Ehkä se avaisi hengelliset silmämmekin.

Sirpa Okulov,

kasvatusasiain koordinaattori,

Suomen ortodoksinen kirkko