Sivistys on katoamassa ja Pisa-tulokset sen kuin huonontuvat. Facebook koukuttaa ja sen käytöstä joudutaan välillä pitämään lomaa. Ihmiset voivat huonosti, vaikka elintasomme on parempi kuin koskaan. Hesalaiset joutuvat seisomaan länsimetrossa ja presidentti valitaan jo ensimmäisellä kierroksella. Pitääkö olla huolissaan?

Blogin otsikko on kopioitu television viihdeohjelmasta, joka pohtii pilke silmäkulmassa mitä kummallisempia kysymyksiä. Itse kukin mietimme maailman menoa: milloin kannattaa huolestua ja milloin ilmiöt voidaan laittaa normaalin kehityksen piikkiin?

Facebook ja sosiaalinen media jakavat ihmisiä. Helsingin sanomat julkaisi joulukuussa artikkelin, jossa sosiaalisen median luojat olivat huolissaan omasta tekeleestään. Somesta piti tulla koko maailmaa yhdistävä keskustelukanava. Homma on karannut käsistä. Sosiaalisen median luojat arvelevat tehneensä hirviön, joka addiktoi.

Emme osaa keskittyä koska älypuhelinen tarkkailu vie paljon aikaa ja puhelimen on oltava joka hetki käsillä. Sivistynyttä puhetta ei ole, vain valheita ja tietoja, joiden todenperäisyyttä ei kukaan tarkista. Näin kirjoittivat sosiaalisenmedian luojat Helsingin sanomien artikkelissa. Pitääkö oikeasti olla huolissaan?

Ennen sosiaalista mediaa, ihmiset jupisivat omissa kammareissaan, päivittelivät maailman menoa ja ottivat kantaa päivän politiikkaan pihaparlamenteissa. Nyt jokainen pystyy laukomaan kuolemattomat totuudet ja tiukat kannanotot välittömästi jokaisen uutisen perään. Tieto leviää hetkessä ympäri maailmaa eikä sitä voi pysäyttää. Usein sekaan heitetään ensimmäinen tunnekuohukin. Teksti on sen mukaista. Tästä on seurannut, että entisenä kansankynttilänä olen alkanut epäillä kansan henkisten kykyjen laskeneen ja älykkyysosamäärän pudonneen alle arvostelun. Ehkä kannattaisi laske edes kymmeneen ennen kuin antaa näppäimistön laulaa.

Ei olisi pahitteeksi, jos kansa oppisi myös mediakriittisyyttä. Kannattaa katsoa ainakin uutisen päivämäärä. Itsekin jouduin kuohuksiin eräästä uutisesta. Tarkemmin katsottuani huomasin, että kyseessä oli vanha asia, jonka facebook oli nostanut pintaan.

Some on kuin savolainen jutunkertoja. Vastuu tekstistä jää lukijalle. Somekirjoittajilla ei ole vastuuta asiavirheistä. Kirjoittajat ottavat kantaa monimutkaisiin asioihin googletiedoilla. Yksilön kokemusta pidetään arvokkaampana kriteerinä kuin tieteellistä tutkimusta. Ravintotieteilijöiden antamat faktat kumotaan sillä, että joku on kokenut jotakin. Kannattaa välillä lukea sanomalehtiä. Niiden juttuja tuottavat sentään ammatti-ihmiset, joilla on vastuu kirjoituksesta, joissa on toimittajan nimi alla. Toki sieltäkin löytyy värittyneisyyttä.

Suuren valtakunnallisen päivälehden uskontopolitiikkaa ei tarvitse edes rivien välistä lukea. Se näkyy kyllä ihan riveilläkin tai oikeastaan siinä, mistä ei juuri kirjoiteta. Myönteinen uskontoihin liittyvä kirjoittelu ei juuri saa palstatilaa.

Seuraan itse kirjoittelua uskonnonopetuksesta. Ihmiset on saatu uskomaan, että on oikein rikkoa opetuslakeja ja on väistämätöntä, ettei opetusta voida järjestää kuten laki sanoo. Suurin ongelma on eräiden opetuksen järjestäjien halu ja asenne. Asiakkaiden eli oppilaiden oikeuksia poljetaan surutta. Välillä pitää olla huolissaan.

Sirpa Okulov

Kasvatusasiain koordinaattori

Suomen ortodoksinen kirkko