Rakkaudesta suorittamiseen?

Ajoittain arki on...

Kuumin lomakausi alkaa kääntyä loppusuoralle, sikäli mikäli Suomen kesässä kuumasta lomakaudesta nyt ylipäätään voidaan puhua. Itse en ole varsinaisesti helteessä hengailevaa tyyppiä, joten heinäkuiset peruslomakelit ajoivat asiansa oikein hyvin. Loma antaa aikaa itselle ja läheisille, omille kiinnostuksen kohteille, hengähtämiselle ja pohdinnalle. Nurkan takana väijyvä syyskausi taas on usein hektinen ja vaatii monien rinnakkaisten aikataulujen muodostaman palapelin huolellista kokoamista. Näitä palasia ovat niin omat kuin usein myös perheenjäsenten työ ja opiskelu, harrastukset ja muut vapaa-ajan kuviot, lepo, perhe ja ystävät.

Sosiaalisessa mediassa vastaan tulee usein artikkeleita, blogeja ja muita kirjoituksia uupumuksesta ja kehotuksia vähentää suorittamista. Esimerkiksi Avointyöpaikka.fi varoittaa suorittamisesta (kesä)lomalla ja työläisen kiireisessä arjessa. Ei ole yllättävä yhteensattuma, että työuupumuksestakin puhutaan nykyään paljon avoimemmin ja oireita mitätöimättä. Liittyväthän liian täysi kalenteri ja uupuminen usein tiiviisti yhteen. Tämä keskustelun kehityksen suunta on mielestäni oikea.

Kuitenkin puolet somen kirjoituksista – ja iki-ihanista mainoksista – johdattelee aivan toiseen suuntaan. Sillä jotta ihminen voisi edes olla elävinään jollain tavalla mielekästä elämää, niin pitäähän sitä nyt olla oma personal trainer, kausikortti oopperaan, uskomaton parisuhde ja säännöllistä laatuaikaa perheen parissa unohtamatta äärimmäistä innovatiivisuutta ja panostusta työuralla. Näiden ohella on luonnollisesti suotavaa myös tehdä aktiivisesti vapaaehtoistyötä. Ja tottahan pitää myös omistautua terveellisen ruokavalion noudattamiselle sekä pitää koti nykyisten sisustustrendien mukaisena ja siistinä.

Melkoiset paineet siis. Mitenhän ihmeessä sitä ehtii tämän kaiken ja ihan yhtään suorittamatta? Suorittaminen on muuten nykyään lähes kirosanan maineessa. Ehkä heittäytyminen olisi positiivisempi ilmaisu? Tai kenties me vain rakastamme jollain hämärällä tavalla suorittamista.

Näin kristityn – ja rehellisesti sanottuna myös melkoisen suorittajan – näkökulmasta sitä tulee joskus ajatelleeksi suorittamista myös hengellisessä elämässä. Jos kaikki muukin elämä on jo armottoman kalenterin mukaan ravaamista ja tehtävälistoja, niin eikö edes hengellinen elämä saisi olla se kaivattu levonhetki? Tapakristillisyyden mörkö kurkkii sängyn alta kuiskaillen: ”Luetko Raamattua, käytkö kirkossa ja rukoiletko vain, koska sinun pitää?” Uskonko ylipäätään tarpeeksi ja oikealla tavalla vai onko sekin jo suorittamista, riitänkö kristittynä?

On helpottavaa ja armollista muistaa, etteivät edellämainitut asiat mittaa hyvää hengellistä elämää. Onneksi usko syntyy ihan muulla tavalla kuin suorittamalla. Reformaation juhlavuoden teemaan nojatakseni vastaus moneen elämän osa-alueeseen löytyy armosta. Toisaalta itseään ei ole syytä soimata mahdottomasti, jos arkielämän palapelin palaset eivät aina ihan loksahdakaan kohdalleen. Ja toisaalta taas ei ole niin vaarallista, jos vaikka joskus vähän tuleekin suorittaneeksi asioita – kunhan se ei jää pysyväksi turruttavaksi olotilaksi. Ollaan itsellemme, niin lomalla kuin arjessakin, armollisia.

Nina Heide
vt. nuorisotyönohjaaja
Lapinlahden seurakunta

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Kiitos ajatuksia herättävästi blogistasi!
    Suorittaminen voi olla myös yksi vallankäytön muoto, jolla voi osoittaa olevansa parempi kuin joku muu. Uhrautuminen on sen serkku.
    Suorittaminen on yksinäistä, koska se usein sisältää kilpailua.
    Sana heittäytyminen herätti minussa erittäin myönteisen vavahduksen. Siinä on ratkaisu, se on siinä. Pakon vaihtoehtona iloisen utelias arjen seikkailu. Keinunta elämän laineilla.

    • Ristisanoja

      Hei Seija ja kiitos kommentistasi!
      Tasapainoilu suorittamisen ja heittäytymisen välillä on jännä juttu, toisinaan niiden välinen rajakin voi olla häilyväinen – ainakin omalla kohdallani. Välillä ihaniakin asioita joutuu vähän suorittamaan kiireessä. Mutta onneksi sitten tulee muistaneeksi, miksi niihin käyttää aikaa :)
      T. Nina

Jätä kommentti

*