Salaperäiset kirkolliskokousvaalit

Tulossa on vaalit, jotka eivät näy paljon katukuvassa. Helmikuussa valitaan uudet edustajat nelivuotiskaudeksi kirkon ylimpään päättävään elimeen eli kirkolliskokoukseen. Vaalit koskettavat ja kiinnostavat harvaa, vaikka mielipiteitä kirkon toiminnasta tuntuu olevan yhdellä sun toisella kirkkoon kuuluvalla ja – kuulumattomalla. Mutta on pakko myöntää: hieman salaperäistähän tämä kirkolliskokousvaalitouhu on.

Kirkolliskokousvaalit kiinnostavat itseäni keskimääräistä enemmän, sillä olen itse ehdokkaana. Lähdin mukaan, sillä minua pyydettiin mukaan samankaltaisesti ajattelevien ehdokkaiden joukkoon. Ilman pyyntöä tuskin olisin mukana, sillä en olisi ollut tarpeeksi ajoissa liikkeellä saati tiennyt, mistä löytyisi sopiva ryhmä, johon liittyä.

Kirkolliskokous on kirkon eduskunta”, kerrotaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nettisivuilla. Mutta vastoin kuin kansanedustajat, kirkolliskokousedustajat valitaan välillisillä vaaleilla. Jos samaa tapaa toteutettaisiin eduskunnan suhteen, kunnan- ja kaupunginvaltuutetut äänestäisivät kansanedustajat Arkadianmäelle. Kirkolliskokousvaalissa papit äänestävät omat pappisedustajansa kirkolliskokoukseen ja luottamushenkilöiksi vaaleilla valitut seurakuntalaiset eli maallikot omat maallikkoedustajansa. Piiri pieni pyörii siis.

Kirkolliskokouksessa ei noin vain muuteta asioita. Opilliset asiat vaativat ¾ äänten enemmistön. Se on vahvuus ja heikkous. Vahvuus siksi, ettei harkitsemattomia päätöksiä tehdä helposti ja heikkous siksi, että tarvittavia muutoksia saadaan hitaasti aikaan. Se sopii hyvin muutosvastarintaisille ja huonosti uudistusmielisille. Suurin osa nykyisistä ehdokkaista haluaisikin muuttaa tätä käytäntöä.

Summa summarum, harva saa äänestää kirkolliskokousvaalissa ja ehdokkaaksi pääseminen edellyttää hyviä verkostoja. Kirkkoa voi muuttaa vain sisältä päin ja se edellyttää useampien jäsenien aktiivisuutta. Raottuisikohan salaperäisyyden verho, jos kirkolliskokousedustajia saisivat äänestää kaikki kirkon jäsenet suoraan?

Jaana TurunenJaana Turunen

muusikko ja luottamushenkilö

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Tuohon lopussa olleeseen kysymykseesi pohdintaa. Siinä kävis Jaana silleen kuin muissakin vualeissa, että kellä on rahhoo pistee maenontaan, taekka sitten sopivasti taostaryhmällä, niin sinne kirkolliskokkoukseen mänisvät etelleen ne ketkä sinne halutaan sieltä sisäpiiristä. Mikä kumma siinä on kirkonnii hommissa, että jokkaenen, nii iänestäjä kun iänestettäväkkii tuntuu meleko viisaalta kahestaan turistessa? Annahan olla kun ja jos piäsöö iänestämmään ja joku valitaannii, niin lopputulos on jokatappauksessa aena melekosen huono. Terveisin kirkonnii touhussa vuoskymmenet suheerannu evp. piäkirkon piäsuntio ja joskus luottamustomissakkii hämmentäny äijänkäkkänä.

  • Jaana Turunen

    Kiitos Ari kommentistasi!
    Jokaisella asialla on hyvät ja huonot puolensa. Oletko siis sitä mieltä, että olisi paras pysyä nykyisessä systeemissä?
    Toivotaan kuitenkin, ettei tällä kertaa tulisi huonoa lopputulosta!

    • plokkariukki

      Molempi parempi Jaana. En todellakaan osaa sanoa mikä olisi parempi tapa kirkon touhua järkeistää ja onko kirkolliskokous ja sen vaalilla mitään merkitystä mihinkään? Vaikuttaako instanssi ollenkaan ruohonjuuritason toimintaan? Todella jäykkiä ovat kirkon toimintamallit esimerkkinä vaikkapa naispappeus- ja Raamatunkäännös-asiat, joihin käsittääkseni ko elin vaikuttaa. Mitenkä paljon myös talouden hoidon ja muunmuassa Kirkollisten toimitusten-kirjan sisältö on päätetty juuri täällä? Lopuksi, onko tämäkin vain kumileimasin, joka laillistaa piispainkokouksen päätökset.

      • Jaana Turunen

        Hyviä kysymyksiä, joihin ei ole yksioikoisia vastauksia. Ja oikeassa olet: kirkolliskokous ei puutu yksityiskohtiin, vaan ne on laadittu toimikunnissa.

Jätä kommentti

*