Salasana

Kati Ukkonen

Pitkältä lomalta palatessaan monelle nousee lievä ahdistus pintaa tajutessaan, ettei muista salasanaa tai salasanoja työpaikan koneissa, ohjelmissa ja muissa vempeleissä. Omassa työssäni on vain alle kymmenen salasanaa muistettavana. Jossakin toisessa työssä on huomattavasti enemmänkin. Toisinaan pistän piilon viereen talteen salasanoja. Ihan varmuuden vuoksi. Mutta, kun sitten niitä pitää vielä vaihtaakin. Enhän tietysti ollut kirjoittanut niitä uusimpia muistiin. Kai loma oli tehnyt tehtävänsä, kun työhön palattua en sitten millään muistanut salasanaa erääseen työnkannalta oleelliseen ohjelmaan.

Kun ihminen kävelee vastaan kadulla. Ilme on totinen ja katse kääntyy pois. Näin useimmiten. Itsekin ajatuksissani toimin näin. Harmittaa ihan miten me ollaan niin möllejä!

Entä jos katsottaisiin silmiin, ehkä nyökättäisiin tai jopa sanottaisiin joku sana vaikkapa terve, huomenta, päivää, iltaa tai vain kolme kirjaiminen sana hei. Mitä se maksaa, mitä siinä menetettäisiin?

Eikä se sanakaan niin tärkeä ole. Kaikista paras on hymy.

Hymy on kuin salasana ja yhteys toiseen ihmiseen toimii!

Kati Ukkonen

Kirjoittaja työskentelee diakonina Kuopion Alavan seurakunnassa

Jätä kommentti

*