Terveiset rippileiriltä. Viikon verran tuli temmellettyä yhteensä yli 30 hengen porukalla, leiriläiset ja isoset yhteenlaskettuna. Tälläkin leirillä kertailtiin uskon perusteita, tutustuttiin Raamattuun, laulettiin ja leikittiin ja, mukavaa kyllä, sain vastailla mitä erilaisimpiin kysymyksiin. Moniin kysymyksiin pystyin ihan itse antamaan ainakin jonkinlaisen vastauksen, mutta välillä on turvauduttava itseään viisaampiin. Joissain tilanteissa papinkin paras apu on sosiaalisen median parviäly: kysäisen vain kollegoilta, ja pian tulee vastaus. Ja sitten tuleekin jo toinen ja kolmaskin – ja moniaalle rönsyilevä keskustelu onkin valmis.

Joillakin keskustelupalstoilla inttäminen ja väittäminen, joopas-eipäs –keskustelut leimahtavat käyntiin heti, viimeistään toisessa puheenvuorossa, toisilla harvemmin, mutta vähintäänkin vilkas keskustelu saadaan helposti aikaan. Keskustelu yhdistää monet ihmiset eri puolilta maapalloa, ihmiset, jotka eivät muuten ehkä koskaan tapaisi toistaan. Tässä on somen vahvuus. Toisaalta keskustelut myös koukuttavat ja niiden seuraaminen käy jo työstä: pitää seurata, mitä uutta nyt on sanottu, mihin suuntaan keskustelu etenee ja tietysti lisätä omatkin kommentit. Ja sitten onkin taas jo tunti jos toinenkin vierähtänyt.

Sosiaalisen median otteen lisääntymisen huomasi hyvin siitä, miten tiiviisti leiriläiset kännyköitään sivelivät niillä tauoilla, joilla heillä oli kännykät käytössä. Piti tarkistaa, mitä kaveripiirille kuuluu ja kuka on tehnyt mitä. Kuitenkin samalla elämä ympärillä sykki ja kesä kukoisti, mutta huomasiko sitä. Yhdessäolo juuri silloin ja juuri siinä on tauolla tai pikemminkin siirtynyt juuri silloin jonnekin langattoman verkon uumeniin. Onko se silloin sosiaalista vai epäsosiaalista viestintää? Mene ja tiedä.

Kenties on tapahtumassa sellainen sosiaalisen kanssakäymisen muutos, jona seurauksia on vielä vaikea hahmottaa. Pahimmillaan jokainen samassa huoneessa oleva on kyllä paikalla, mutta ei läsnä: samassa huoneessa on yhtä aikaa käynnissä kymmeniä keskusteluja ja satoja mielipiteenvaihtoja, mutta vain harvoin ja vain ohimennen samassa huoneessa olijoiden kesken. (Tätä kirjoittaessani tässä huoneessa on kolme ihmistä, joista jokainen seuraa eri mediaa…) Vain Luojamme voi olla yhteydessä kaikkiin yhtä aikaa aidosti ja täydesti.

Silti uskon yhteisen läsnäolon voimaan, siitä todistavat kaikki lukuisat kesätapahtumat, kesäteatterit ja –tempaukset. Yhdessä on hyvä olla. Ja onhan siitä sitten mukava lähettää kuvia toisille vaikka somessa…

Kirsti Tapanainen

Kirjoittaja on seurakuntapastori Leppävirran seurakunnassa. On aikanaan toiminut myös kielenkääntäjänä sekä SLS:n lähetystyöntekijänä Jerusalemissa.