Pieni suuri elämä

Katson vanhaa valokuvaa, jossa kaksi iäkästä valkohapsista naista ja kaksi pikku tyttöä punaisen tuvan pihalla näyttävät laulavan ja ottavan tanssiaskelia. Siinä vuosikymmeniä sitten tyttäreni Anna ja Laura ilakoivat ukkinsa siskojen Ainon ja Lahjan pihalla. Silmäni kostuvat ja päässäni soi ”Titteriteijaa perhoset leijaa, kaunis on kesäilta”- loru, jota näillä ihastuttavilla isotädeillä oli tapana heidän luona käydessämme tyttöjen iloksi luritella. Tytöt muistavat nämä hetket tänä päivänäkin ja kertovat kuinka mukavaa oli olla kylässä Tuusniemen mökillä, jonka takaa sai poimia ahomansikoita.

Mökki seisoi aivan tien vieressä ja joka kerta siitä ohi ajaessamme auton pyörät kuin itsekseen kääntyivät pihaan päin. Näin tapahtui kymmeniä kertoja 80- luvulta lähtien. Mökissä saimme joka kerta nauttia karjalanpaistia ja jälkiruoksi kesäisin raparperipiirakkaa. Ei puhettakaan, etteikö syötäisi!

Mökki käsitti pienen kammarin ja tuvan, parikymmentä neliötä. Pihamaalla oli pieni kasvimaa ja marjapensaita. Pihassa kasvoi suuria mäntyjä, joiden kävyistä lapset tekivät käpylehmiä. Mökissä tädit viettivät vuosikymmeniä toisistaan huolehtien ja käyden vuoropuhelua keskenään ja tuttavien sekä niin uskon myös Yläkerran herran kanssa. Tuskin on liioittelua sanoa paikkaa uskon, toivon ja rakkauden tyyssijaksi. Koetimme vaimoni kanssa ylipuhua heitä tulemaan käymään meillä Helsingissä ja olimme valmiita hakemaan heidät autolla, mutta joka kerta oli vastaus kielteinen. Mihinkäs he nyt kodistaan olisivat lähteneet!

Nykyisen elämyshakuisen elämäntavan omaavien on varmaan vaikea kuvitella elämää yhdessä paikassa ilman monenmoisia jatkuvia virikkeitä, ”kicksejä”. Tuntuuhan heistä monesti siltä, että paikallaan olo alkaa pian ahdistaa ja on päästävä ”tuulettumaan”, vaikkapa uudelle ulkomaan reissulle. Näin asennoituvat unohtavat oleellisen – elämän laatu ja mielekkyys ei ole niinkään kiinni ulkoisesta kuin sisäisestä. Ainon ja Lahjan sisäinen maailma oli rikas, hengellisyyden, henkisyyden ja lähimmäisen rakkauden täyttämä.

Filosofi Eero Ojanen on tunnettu humanisti, joka korostaa totuuden, hyvyyden ja kauneuden ihanteiden lisäksi ”ihmisiksi elämistä”. Joku vuosi sitten olin luennolla, jossa hän pohti ihmisiksi elämisen sisältöä ja taitoa todeten, että parhaiten sitä oppii mökin mummoilta. Tämä on tietysti tyypittävä vertauskuva, mutta osuu oleelliseen siinä, että kyseisten henkilöiden arvomaailma ja toiminta on kaukana elämisen tyylistä, jota näkee ”linnoissa kreivien”. Siellä ”viihdyn suo viini ja shampanja vaan, mutta sydän kylmä voi olla kuin jää”. Hienot kulissit peittävät monesti allensa kovuuden, ahneuden ja itsekkyyden. Ihmissuhteet vääristyvät hyötysuhteiksi ja muiden arvo mitataan rahassa – ihmisarvosta tulee välinearvo.  Mummon mökissä puolestaan vallitsee lämpö ja rakkaus sekä aito välittämisen henki. Jokainen on tervetullut omana itsenään eikä hänen tarvitse näytellä parempaa kuin onkaan. Elämä on totta eikä roolipeliä. Ainon ja Lahjan mökki oli hieno esimerkki tästä.

Upi Heinonen, lut. Kuopio. luottamushenkilö

Kirjoittaja on Kuopion Alavan seurakuntaneuvoston jäsen sekä ex- johdon konsultti ja tehnyt myös parinkymmenen vuoden työrupeaman esimiehenä kaupan ja rahoituksen aloilla.

Jätä kommentti

*